Luontopaneelin raportti: Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden lisääminen puuntuotannossa vähentää luontohaittoja ja on taloudellisesti kannattavaa

Tiedote 6.4.2022 klo 02.00

Jatkuvapeitteinen metsänkäsittely – avohakkuiden sijaan – vähentää puuntuotannon haitallisia ympäristövaikutuksia ja tukee metsien käytön yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä. Se voi olla maanomistajalle myös taloudellisesti kannattava vaihtoehto, kertoo Suomen Luontopaneelin tuore raportti.

Suomen metsistä suurin osa on puuntuotannossa. Talousmetsien vallitseva käsittelymuoto on jaksollinen metsänkäsittely, jossa puut kasvatetaan tyypillisesti samanikäisinä ja lopuksi tehdään avohakkuu. Jatkuvapeitteinen käsittely tarkoittaa metsänkäsittelyä ilman avohakkuita, jolloin metsä pyysyy koko ajan puustoisena ja peitteisenä. Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuus on Suomessa toistaiseksi pieni: vuoden 2020 metsänkäyttöilmoituksissa jatkuvapeitteisen käsittelyn hakkuiksi oli ilmoitettu alle 5 prosenttia kaikista ilmoitetuista hakkuista.

Metsänkäsittelyn taloudellisen kannattavuuden vertailun ei tulisi perustua pelkästään puuntuotantomäärään, johon valtaosa jatkuvapeitteistä ja jaksollista metsänkäsittelyä vertailevista tutkimuksista on toistaiseksi keskittynyt. Vaikka hakkuukertymät voivat jatkuvapeitteisessä metsänkäsittelyssä jäädä jaksollista käsittelyä alhaisemmiksi, jatkuvapeitteisen käsittelyn taloudellinen kannattavuus voi olla samaa tasoa tai jopa parempi kuin jaksollisen metsänkäsittelyn – etenkin kun laskennassa huomioidaan jaksollisen metsänkäsittelyn uudistamiskustannukset.

Taloudellisissa optimointimalleissa metsänkäsittelyn monitavoitteisuuden lisääminen ja luonnon monimuotoisuuden huomioiminen kasvattaa jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn kilpailukykyä verrattuna jaksolliseen käsittelyyn.

”Mahdollisimman korkeaan puuntuotantoon tähtäävä metsänkäsittely voi olla edullista puun ostajalle, mutta se ei välttämättä ole taloudellisesti paras mahdollinen tavoite metsänomistajan eikä myöskään koko kansantalouden kannalta”, sanoo Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn ympäristövaikutukset ovat avohakkuita pienemmät

Suomen uhanalaisista lajeista suurin osa, yhteensä 833 lajia, on riippuvaisia metsäelinympäristöistä. Suomen 34 metsäluontotyypistä 76 prosenttia on uhanalaisia eli ne ovat voimakkaasti menettäneet luontaisia ominaispiirteitään ja niiden pinta-alaa on pienennetty monimuotoisuuden kannalta haitallisesti. Luontokato metsissä jatkuu, ja kaikkiaan 27 metsissä elävää lajia on nyt suuremmassa riskissä kadota Suomesta kuin kymmenen vuotta aiemmin.

Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn hakkuiden aiheuttama häiriö luonnolle on pienempi verrattuna avohakkuisiin. Erityisesti varttuneen ja sulkeutuneen metsän lajiston osalta häiriöt ovat merkittävästi vähäisempiä. Jatkuvapeitteisen käsittelyn osuuden kasvattaminen puuntuotannossa ei silti poista metsäluonnon lisäsuojelun tarvetta.

”Nykyisiin suojelualueisiin tai tuleviin EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti tiukasti suojeltaviin alueisiin ei tule kohdistaa mitään metsätaloustoimia, ei edes jatkuvapeitteistä metsänkäsittelyä”, sanoo Kotiaho.
Sekä jaksollisessa että jatkuvapeitteisessä metsänkäsittelyssä on erikseen huolehdittava metsäluonnolle tärkeiden luonnon monimuotoisuuspiirteiden säilymisestä. Tällaisia ovat esimerkiksi kuolleet ja lahoavat puut, isokokoiset ja vanhat puuyksilöt, lehtipuut ja vesistöjen suojavyöhykkeet.

Metsätalouden merkittävin vesistökuormitus on peräisin turvemaiden ojituksista ja avohakkuista maanmuokkauksineen. Jatkuvapeitteisen käsittelyn menetelmillä voidaan turvemailla vähentää kunnostusojitustarvetta ja metsätaloustoimien aiheuttamia ravinnepäästöjä vesistöihin.

Erilaisten metsän käsittelytapojen vaikutukset hiilinieluihin ja -varastoihin eivät selviä tarkastelemalla vain yhtä osatekijää kuten metsän kasvua, hiilivarastoa kasvavassa puustossa, puutuotteiden hiilivarastoa tai fossiilisten polttoaineiden korvaamista metsäbiomassalla. Yksittäisiin osatekijöihin kohdistuvan tarkastelun sijaan hiilen sidontaa on arvioitava kokonaisuutena. Hakkuiden kokonaismäärällä on merkittävä vaikutus metsien käsittelyn ilmastovaikutukseen – hakkuumäärien kasvattaminen pienentää hiilinielua ja lisää ilmakehässä olevan ja ilmastoa lämmittävän hiilen määrää. Erilaisten hakkuutapojen vaikutus on todennäköisesti kokonaishakkuumäärän vaikutusta pienempi.

Jatkuvapeitteisen metsänkäsittely tukee metsien käytön yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä

Metsänkäsittelymenetelmiä monipuolistamalla metsien eri käyttötavoitteet ja hyödyt on mahdollista yhteensovittaa aiempaa paremmin. Jatkuvapeitteisen käsittelyn metsät koetaan maisema-arvojen kannalta yleensä houkuttelevampina kuin jaksollisen käsittelyn metsät, erityisesti avohakkuualat.

”Hakkuut vähentävät metsän maisema- ja virkistysarvoa tyypillisesti sitä enemmän mitä voimakkaampia ne ovat. Kaupunki- ja virkistysmetsissä kannattaa siirtyä kokonaan jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn”, sanoo Kotiaho.

Yli puolet Suomen metsistä on yksityisessä omistuksessa, ja metsänomistajien tavoitteet vaihtelevat luontoarvojen korostamisesta tulonhankintaan ja taloudelliseen turvaan. Tilanteessa, jossa maanomistajilla on erilaisia tavoitteita, maanomistajasta riippumattomia yleisiä ja kaikkiin tilanteisin sopivia metsänhoidon ohjeita ei voi määritellä.

”Metsäneuvontatilanteissa metsänomistajille on turvattava aito valinnanmahdollisuus heidän omien tavoitteidensa mukaisesti. Metsäalan toimijoita tulee velvoittaa selvittämään metsänomistajan toiveet”, Kotiaho toteaa.

Lisätietoja