JÄSENET
Luontopaneelin jäsenet
Janne Kotiaho
Luontopaneelin puheenjohtaja
Janne Kotiaho toimii toista kauttaan Suomen Luontopaneelin puheenjohtajana. Hänellä on pitkä ja laaja-alainen kokemus erilaisista yhteiskunnallisista luottamustehtävistä luonnon monimuotoisuuden kysymyksissä sekä kansalliselta että kansainväliseltä tasolta. Kotiahon mukaan luontokato ja ilmastonmuutos ovat yhteiskunnan perustavia tulevaisuuden kysymyksiä.
Janne Kotiaho toimii ekologian professorina Jyväskylän yliopistossa, minkä lisäksi hän johtaa yliopiston tiedekuntien muodostamaa monitieteistä, resurssiviisauteen erikoistunutta JYU.Wisdom-tutkimusyhteisöä. Kotiahon tutkimusintresseihin lukeutuvat erityisesti ekologiaan, evoluutiobiologiaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon liittyvät kysymykset.
Mittavalla tutkimusurallaan Kotiaho on tuottanut kaiken kaikkiaan 170 tieteisartikkelia, 43 tieteellistä arviointiraporttia sekä laatinut kymmeniä muita julkaisuja ja osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Luontopaneeliin hän tuo asiantuntemustaan eritoten elinympäristöjen ennallistamisesta, ekologisista kompensaatioista ja kansainvälisistä sopimusneuvotteluista.
Julkisessa keskustelussa tulisi nyt Kotiahon mielestä ennen muuta kiinnittää huomiota kiihtyvään luontokatoon ja ilmastonmuutokseen.
”Juuri tällä hetkellä meitä koskettaa luonnonmonimuotoisuuskriisi yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa. Mielestäni erittäin tärkeä tavoite olisi asettaa velvoite luontohaittojen hyvittämisestä. Käytännössä ilman sitä emme voi saavuttaa luontokadon pysäyttämistä nykyisessä maailmassa”, Kotiaho toteaa.
Suomen biodiversiteettipolitiikan ratkaisevat kysymykset liittyvät Kotiahon mukaan juuri yhteiskunnan eri toimijoiden ympäristövastuiden määrittämiseen. Tulevaisuuden ratkaisujen tulisi Kotiahon mielestä ulottua koskemaan yhteiskunnan kaikkia sektoreita.
”Kaiken kokoisista luontohaitoista tulisi säätää jokaisella sektorilla lakisääteinen velvoite hyvittämisestä, aina rakentamisesta maa- ja metsätalouteen”, summaa Kotiaho.
Suomen Luontopaneelin lisäksi Kotiaho vaikuttaa aktiivisesti myös muissa yhteiskunnallisissa verkostoissa. Hän toimi muun muassa hallitustenvälisen luontopaneelin (Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services, IPBES) elinympäristöjen tilaa ja sen edistämistä koskevan arviointiraportin koordinoivana pääkirjoittajana vuosina 2015-2018. Hän on myös Koneen Säätiön hallituksen jäsen.
Janne Kotiaho
ekologian professori, Jyväskylän yliopisto
janne.kotiaho@jyu.fi
puh. 050 594 6881
Liisa Kulmala
Luontopaneelin 1. varapuheenjohtaja
Dosentti Liisa Kulmala toimii kuluvalla kaudella Luontopaneelin ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Hän tuo paneeliin vahvaa asiantuntemusta ilmastonmuutoksesta sekä ekosysteemien ja ilmakehän välisestä vuorovaikutuksesta. Kulmalan mukaan luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää koko yhteiskunnan muutosta.
Liisa Kulmala on taustaltaan metsänhoitaja ja metsäekologian dosentti. Tällä haavaa Kulmala toimii vanhempana tutkijana Ilmatieteenlaitoksella, jossa hän tutkii muun muassa hiilenkiertoon liittyviä ilmiöitä.
“Valtaosa tutkimuksistani on koskenut hiilen kiertoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä metsissä, mutta viime aikoina kiinnostukseni ja hiilenkiertotutkimukseni ovat laajentuneet pelloille ja kaupunkiluontoon.”
Kulmalaa kiehtoo luonnon toiminnan ymmärtäminen. Luontopaneeliin hän tuo asiantuntemustaan erityisesti ilmastonmuutokseen kytkeytyvistä luonnon monimuotoisuuden kysymyksistä.
”Ilmastonmuutos on valtava uhka luonnon monimuotoisuudelle. Tuon Luontopaneeliin osaamista erityisesti siitä sekä eri ekosysteemien ja ilmakehän välisestä vuorovaikutuksesta”, Kulmala summaa.
Julkisessa keskustelussa tulisi Kulmalan mielestä kiinnittää enemmän huomiota koko yhteiskunnan laajuiseen siirtymään kohti kestävämpiä elämänmuotoja.
”Toivoisin päätöksentekijöiden ja kuluttajien ymmärtävän, että tarvitsemme muutoksen kohti yhteiskuntaa, joka ei uhkaa luonnon monimuotoisuutta tai nykyisenkaltaista ilmastoa. Tämä pitää huomioida niin isoissa kuin pienissä kysymyksissä yhteiskunnan ja yksilön tasolla.”
Tutkimustyönsä ulkopuolella Kulmala pyrkii huomioimaan luonnon monimuotoisuuden kysymykset arjen valinnoissaan.
”Alkutuotanto ja materiaalien käyttö aiheuttavat painetta myös luonnon monimuotoisuudelle, joten yritän kuluttaa materiaalitehokkaasti ja palvelupainotteisesti. Myös maatalouskäytännöissä on kehitystarpeita, joten pyrin ostamaan ruokaa, jonka tuotannon tiedän olevan kestävää.”
Kulmalan mukaan yhteiskunnallisen asennemuutoksen kiihdyttämiseksi jokaisen tulisi pohtia ennen kaikkea omaa suhdettaan luontoon.
”Monet näkevät luonnon kauniina silloin, kun ihminen täydellisesti hallitsee sitä. Tällaiset ihanteet eivät helposti muutu, mutta koitan tässä asiassa herätellä ihmisiä mahdollisuuksien mukaan”, Kulmala toteaa.
Liisa Kulmala
metsäekologian dosentti, vanhempi tutkija, Ilmatieteen laitos
liisa.kulmala@fmi.fi
puh. 040 574 6152
Ilari Sääksjärvi
Luontopaneelin 2. varapuheenjohtaja
Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari Sääksjärvi toimii kuluvalla kaudella Luontopaneelin toisena varapuheenjohtajana. Kokeneena tiedeviestijänä Sääksjärvi näkee tieteen tärkeänä osana yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän uskoo, että suomalaisella tiedeosaamisella on paljon annettavaa kansainväliselle yhteistyölle.
Ilari Sääksjärvi työskentelee Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professorina ja johtaa yliopiston biodiversiteettiyksikköä. Hän toimii myös Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta vastaavana varadekaanina. Sääksjärven tutkimusaloihin kuuluvat esimerkiksi sademetsätutkimus ja hyönteistiede. Tutkimusurallaan hän on löytänyt kaiken kaikkiaan satoja tuntemattomia eläinlajeja erityisesti Amazonin alueelta ja nimennyt niitä noin 200 lajia.
Sääksjärvi on työskennellyt luonnon monimuotoisuuden globaalien kysymysten parissa koko tutkimusuransa.
”Työni sademetsien parissa on tarjonnut minulle mahdollisuuden seurata läheltä globaalia luonnon monimuotoisuuteen liittyvää keskustelua. Toivon taustani tuovan monipuolista näkökulmaa myös Suomea koskeviin biodiversiteettikysymyksiin.”
Sääksjärvi pitää luonnon köyhtymistä yhtenä keskeisimpänä luonnon monimuotoisuuden kysymyksenä maailmanlaajuisesti. Sääksjärvi haluaa myös muistuttaa, että luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa.
”Olen viime vuosien aikana nostanut aktiivisesti luonnon köyhtymiseen liittyvää keskustelua ilmastonmuutoksen rinnalle. Luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos ovat haasteita, joista pitää keskustella samalla viivalla. Tätä haluan edelleen painottaa.”
Kokeneena tiedeviestijänä Sääksjärvi näkee tieteen tärkeänä osana yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän myös uskoo, että suomalaisella tiedeosaamisella on paljon annettavaa kansainväliselle yhteistyölle.
”Olen jo nuoresta tutkijasta lähtien kertonut tieteestä suurelle yleisölle. Suomessa on jo vuosikymmenten ajan tehty upeaa ja monipuolista luonnon monimuotoisuuteen liittyvää tutkimusta. Minusta Suomen olisi mahdollista ottaa rohkeampi asema myös kansainvälisessä biodiversiteettipolitiikassa”, summaa Sääksjärvi.
Vapaa-ajallaan Sääksjärvi viihtyy luonnossa ja nauttii erityisesti luonnossa liikkumisesta.
”Minulle tärkeät harrastukset liittyvät kaikki luonnossa liikkumiseen. Perheemme retkeilee ja telttailee paljon. Luonnon monimuotoisuuden ihailu ja arvostus tuo paljon iloa ja voimia elämään.”
Sääksjärvi uskoo, että kestävät valinnat ja elämäntavat ovat yhdistettävissä niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin.
”Harrastan esimerkiksi polkujuoksua ja pitkän matkan pyöräilyä. Nämä harrastukset ovat luonnon kannalta kestäviä valintoja ja tuovat voimia myös työelämääni.”
Ilari Sääksjärvi
biodiversiteettitutkimuksen professori, Turun yliopisto
ileesa@utu.fi
puh. 040 546 0976
Kirsi Pauliina Kallio
Luontopaneelin 3. varapuheenjohtaja
Kirsi Pauliina Kallio tuo Luontopaneeliin monitieteisen yhteiskuntatieteiden näkökulman. Luontopaneelissa Kallio harjoittaa yhteiskunnallista vaikuttamistyötään vastaamalla myös paneelin viestinnästä.
Kirsi Pauliina Kallio toimii ympäristökasvatuksen professorina Tampereen yliopistossa. Ennen nykyisiä tehtäviään hän on toiminut monipuolisissa tutkimustehtävissä muun muassa Suomen Akatemiassa ja Tampereen yliopistossa.
”Olen saanut peruskoulutuksen kasvatustieteissä, tutkijankoulutuksen maantieteen tutkijakoulussa, väitellyt hallintotieteiden tohtoriksi pääaineenani aluetiede ja saanut lapsuuden tutkimuksen dosentin arvon.”
Luontopaneeliin Kallio tuo laaja-alaista asiantuntemustaan luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä yhteiskunnallisista ilmiöistä sekä tiedeviestinnästä.
”Luontopaneelin kannalta asiantuntemukseni liittyy erityisesti kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmiin, mukaan lukien vähemmistöryhmät.”
Kallion mielestä julkisessa keskustelussa luonnon monimuotoisuus tulisi ymmärtää laajasti koko yhteiskuntaan vaikuttavana kokonaisuutena, joka liittyy tavalla tai toisella kaikkien elämään.
”Luonnon monimuotoisuuden kannalta tulisi lisätä ymmärrystä laajojen ilmiöiden yhteen kietoutumisesta, niin päättäjien, asiantuntijoiden kuin kansalaisten keskuudessa. Luontokato kytkeytyy esimerkiksi kansainväliseen muuttoliikkeeseen ja ilmastonmuutokseen”, summaa Kallio.
Suomen biodiversiteettipolitiikassa Kallio haluaisi uudistaa erityisesti talouden rakenteita saattamalla ihmisen ja luonnon yhteiselon politiikan keskiöön.
”Muuttaisin ensimmäisenä kansallisen suhteen metsään. Nykyisessä metsäpolitiikassa on kyse lähinnä talouskeskeisestä puupolitiikasta, jossa ihmisen ja luonnon väliset riippuvuudet ovat saaneet väistyä markkinatalouden ideaalien ja ihmiskeskeisen hyötyajattelun tieltä”, Kallio toteaa.
Kallio pohtii luonnon monimuotoisuuden kysymyksiä myös vapaa-ajallaan muun muassa luonnossa liikkuessaan.
”Liikkuessani kiinnitän huomiota luonnon ja ihmisen yhteen kietoutumiseen. Luonto- ja kulttuuriympäristöjen erottelun sijaan pyrin näkemään, miten ihminen on osa luontoa ja miten luonto on läsnä ihmisten rakentamassa maailmassa”, pohtii Kallio.
Kirsi Pauliina Kallio
ympäristökasvatuksen professori, Tampereen yliopisto
kirsipauliina.kallio@tuni.fi
puh. 040 190 4025
Christoffer Boström
Luontopaneelin jäsen
Christoffer Boström on Luontopaneelin ainoa meribiologi. Hän toimii paneelissa meriekosysteemin puolestapuhujana, tuoden vahvaa näkemystä Itämeren monimuotoisuuteen liittyvistä kysymyksistä uhkakuvineen ja mahdollisuuksineen.
Christoffer Boström työskentelee apulaisprofessorina Åbo Akademissa, jossa meri ja merenkulku on yksi strategisista tutkimusprofiileista. Boström toimii ympäristö- ja meribiologian laitoksen ainevastaavana ja vastaa myös Åbo Akademin meritutkimuksesta Saaristokeskus Korpoströmissä, Korppoossa.
Boströmillä on vahva pohjoismaalainen ja eurooppalainen tutkijaverkosto ja hän on aktiivinen useissa biodiversiteettiin ja ennallistamiseen liittyvissä hankkeissa. Hänen työnkuvaansa kuuluu myös tutkimukseen perustuvaa opetusta sekä ohjausta.
Boström pitää tärkeänä, että ilmasto- ja monimuotoisuusasioista puhutaan julkisessa keskustelussa yhdessä eikä erikseen.
”Vaikka ilmastonmuutos tuo merentutkijoille ja meille kaikille haasteita, ei pidä unohtaa, että rehevöityminen on edelleen Itämeren suurin ongelma. Esimerkiksi meren lämpeneminen pahentaa rehevöitymistä ja sitä kautta uhkaa useita herkkiä lajeja ja elinympäristöja varsinkin rannikkoalueilla”, hän toteaa.
Boström muistuttaa, että monimuotoinen luonto on tärkeä puskuri ilmastonmuutosta vastaan, ja sen säilyminen on edellytys elämän jatkuvuudelle maapallolla.
”Juuri nyt pohdiskellaan, miten eri maa- ja meriympäristöjä voisi parhaiten ennallistaa. Tämä on osittain askel oikeaan suuntaan, mutta pitäisi ehkä enemmän miettiä, mitkä asiat voisimme tehdä toisin, jotta kokonaan kalliilta ennallistamishankkeilta vältyttäisiin.”
Jos Boström saisi muuttaa yhden asian Suomen biodiversiteettipolitiikassa, hän toivoisi sille lisää näkyvyyttä.
”Luonnon monimuotoisuuspolitiikka ei ole pelkästään päätöksentekijöiden, asiantuntijoiden ja eri alojen ammattilaisten asia vaan meidän kaikkien. Jotta monimuotoisuusasiat saisivat enemmän ymmärrystä ja vaikutusvoimaa, meidän on lisättävä biodiversiteettipolitiikan näkyvyyttä ja tätä kautta saada esimerkiksi ekosysteemipalvelukäsite tutuksi kaikille.”
Boströmin omassa elämässä luonnon monimuotoisuusteen liittyvät kysymykset ovat jatkuvasti läsnä niin työssä kuin vapaa-ajalla.
”Meribiologina ja tutkijana olen etuoikeutetussa asemassa, koska olen melkein päivittäin tekemisessä monimuotoisuuskäsitteen kanssa”, hän toteaa.
”Oman tutkimuksen kautta pääsen sukeltamaan Suomen ekologisesti merkittävimmille vedenalaisille meriluontoalueille ja seuraamaan Itämeren monimuotoisuuden muutoksia ja uhkakuvia. Kolmen lapsen isänä ja saaristolaisena yritän jatkuvasti innostaa lapsiani kunnioittamaan Saaristomeren ainutlaatuista eläin,- kasvi,- ja maisemamonimuotoisuutta.”
Christoffer Boström
ympäristö- ja meribiologian apulaisprofessori, Åbo Akademi
christoffer.bostrom@abo.fi
puh. 050 431 8226
Jaana Bäck
Luontopaneelin jäsen
Ympäristö- ja kasvitieteilijä Jaana Bäckin ominta alaa ovat metsät – tarkemmin sanottuna metsien hiilensidonta, kasvu ja ekofysiologia. Hän tuo Luontopaneeliin pitkään kokemukseen pohjautuvaa erityisosaamista ja tietoa metsien roolista ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Jaana Bäck on työskennellyt viimeiset 25 vuotta Helsingin yliopiston Metsätieteiden osastolla ekosysteemien ilmastovaikutuksia tutkivassa tutkimusryhmässä, jonka toimintaa hän on johtanut noin kymmenen vuoden ajan. Hän on myös Ilmakehätieteiden instituutin varajohtaja ja kansallisen IPCC–työryhmän jäsen.
”Viime aikoina olen ollut rakentamassa eurooppalaista pitkien havaintosarjojen koealaverkoston (LTER) toimintaa pysyväksi infrastruktuuriksi. Tässä keskeisiä teemoja ovat ympäristön tilan ja luonnon monimuotoisuuden muutokset ja niiden kytkökset yhteiskunnan toimintoihin alueellisesti ja globaalisti”, Bäck kertoo.
Bäck pitää Luontopaneelissa esillä metsiin liittyviä teemoja, erityisesti ilmastonmuutoksen ja monimuotoisuuden välisiä läheisiä kytköksiä sekä eri metsänhoitomenetelmien arviointia ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa.
”Edellä mainituista on hyvin selvä linkki myös monimuotoisuuteen. Monimuotoiset metsät ovat myös kestävämpiä monenlaisille ilmastonmuutoksen tuomille stresseille”, Bäck toteaa.
Julkiseen keskusteluun Bäck tahtoisi nostaa juuri metsien monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset.
”Talousmetsien monimuotoisuudesta on pidettävä parempaa huolta. Metsälajisto köyhtyy ja yksipuolistuu, ja sen vaikutukset ovat kauaskantoisia. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa tähän kehitykseen, mutta aikaa ei ole paljon hukattavaksi”, Bäck toteaa ja muistuttaa, että avainasemassa ovat metsäammattilaiset ja metsänomistajat, joiden täytyy pystyä monipuolistamaan metsähoitotoimia. Tämä on usein myös taloudellisesti perusteltua.
Jos Bäck saisi muuttaa yhden asian Suomen biodiversiteettipolitiikassa, hän toivoisi, että luontokatoon kiinnitettäisiin huomiota nykyistä laajemmin.
”Ei pidä tuijottaa vain suojelualueita – joita toki tarvitaan – vaan niitä laajoja alueita, joilla lajisto köyhtyy ja yksipuolistuu. On pään pistämistä pensaaseen, jos mennään suojelualueiden varjolla tuhoamaan luontoarvoja niiden ulkopuolella.”
Bäck asuu maalla luonnon keskellä ja monimuotoisuuden vaaliminen on hänelle luonteva osa jokapäiväistä elämää. Hänen mukaansa lajirikkaus luo viihtyisyyttä ja tarjoaa monipuolisia elinympäristöjä.
”Olemme perustaneet muutaman kedon talomme lähistölle. Meillä on puulajipuisto, jossa kasvaa sekä suomalaisia puulajeja että samoilta leveysasteilta kotoisin olevia lajeja. Puistoa ei pidetä liian siistinä, vaan pusikot saavat aika lailla rehottaa.”
Jaana Bäck
metsätieteiden professori, Helsingin yliopisto
jaana.back@helsinki.fi
puh. 0504155297
Irina Herzon
Luontopaneelin jäsen
Dosentti Irina Herzon on kokenut tiedevaikuttaja ja tieteellisen tiedon puolestapuhuja. Hän työskentelee agrologian yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa ja tuo Luontopaneeliin vankkaa asiantuntemustaan maatalouteen liittyvistä luonnon monimuotoisuuden kysymyksistä.
Herzon työskentelee monipuolisissa tutkimus- ja opetustehtävissä Helsingin yliopiston maataloustieteen laitoksella, jossa hän aloitti alun perin ekologina jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Tutkimusurallaan Herzon on tutkinut poikkitieteellisesti erilaisia maataloustuotantoon ja maatalouspolitiikkaan liittyviä luonnon kestävyyden kysymyksiä.
Monitieteisen asiantuntijuutensa lisäksi Herzonilla on myös vahvaa käytännön kokemusta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta muun muassa ministeritason työryhmistä.
“Olen edistänyt aktiivisesti tieteen ja politiikan vuorovaikutusta neuvonantajana BirdLife Internationalin maataloustyöryhmässä sekä hallituksen jäsenenä European Forum on Nature Conservation and Pastoralism -verkostossa. Olen myös vaikuttanut useissa kansallisissa maatalous- ja ympäristöpolitiikan ministerityöryhmissä”, Herzon summaa.
Luontopaneeliin Herzon haluaa tuoda mukaan maatalouden kysymykset, jotka ovat kiinteä osa nykyajan yhteiskuntia. Julkisessa keskustelussa Herzon haluaakin painottaa erityisesti maatalouteen liittyviä luonnon monimuotoisuuden pulmia.
”Meidän täytyy kyetä paremmin viestimään, kuinka luonnonsuojelu ja kehitys ovat toisista riippuvaisia asioita. Meidän pitäisi myös muistuttaa ihmisille, ettei yhteiskunnan rakenteiden muuttaminen ole mitenkään mahdotonta esimerkiksi taloudessa tai suhteessamme luontoon”, Herzon summaa.
Herzon näkee luonnon monimuotoisuuden keskeisenä osana arjen valintojaan, olipa kyse sitten kuluttamisesta, äänestämisestä tai sijoittamisesta.
“Omistamme perheeni kanssa viljelys- ja metsämaata, joita hyödyntämällä pyrimme kaikin tavoin vahvistamaan luonnon moninaisuutta – ulottuen jokavuotisesta nurmikon leikkaamisesta aina avohakkuiden välttämiseen.”
Irina Herzon
agroekologian dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
iryna.herzon@helsinki.fi
puh. 040 533 0946
Simo Häyrynen
Luontopaneelin jäsen
Dosentti Simo Häyrynen on monialainen kestävyyssiirtymän ja sen oikeudenmukaisuuden tutkija. Hänen asiantuntemuksensa keskittyy erityisesti kestävyysmurrosten alueelliseen ja kulttuuriseen ulottuvuuteen.
Simo Häyrynen työskentelee ympäristöpolitiikan yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Hän on lisäksi yhteiskuntapolitiikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa ja kulttuuripolitiikan dosentti Turun yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskiössä ovat ihmisten luontosuhteiden erot, ristiriidat ja kehityspotentiaali eri teemoissa, kuten luonnonvaratuotannossa (turve, kaivannaiset), infrastruktuurissa (liikenne, jätevesihuolto), maanviljelyssä, koulutuksessa ja yleensä syrjäisten alueiden murroksessa. Kysymyksessä ei silloin ole pelkästään ympäristön heikkenemisen tai ympäristötoimien laskennalliset kuormitukset vaan se, miten epäoikeudenmukaisuusasetelmia tietoisesti rakennetaan esimerkiksi kulttuurisääntelyllä ja muistin politiikalla, ja miten epäoikeudenmukaisuuskäsitykset heijastavat luonnon vaihtelevaa roolia yhteiskunnassa.
”Yksinkertaistavien polarisaatioiden sijasta kaivataan kontekstiherkkää tulkintaa. On ymmärrettävä ne yhteiskunnalliset reunaehdot ja vuosisataiset kulttuuritraditiot, joista käsitykset ponnistavat ja muodostavat uuden tiedon omaksumisalustaa”, Häyrynen kuvailee.
Häyrynen on työskennellyt opetus-, tutkimus- ja hanketehtävissä 25 vuotta, nykyisin Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksella. Hän on vetänyt monialaisia tiedeprojekteja Metsäalan tulevaisuusfoorumissa (Suomalaisen metsäalan tulevaisuuden skenaariot) ja Cuporessa (Kulttuuristen vaikutusten arviointi). Viimeaikaiset akatemiaprojektit ovat paneutuneet kestävyyssiirtymän vastaanottoon Euroopan syrjäalueilla ja entisten teollisuuspaikkakuntien selviytymisstrategioihin useissa Euroopan maissa. Tällä haavaa hän osallistuu Argumenta-hankkeeseen, joka rakentaa tieteidenvälistä yhteyttä kestävyyden ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ulottuvuuden välille yhteiskunnallisissa marginaaleissa.
Hän on ollut Suomen Akatemian tiedeasiantuntijana yhteiskunta- ja humanistista näkökulmaa ympäristökysymyksiin kehittävissä kansainvälisissä rahoitusohjelmissa, Suomen edustaja Ympäristökansalaisuuden eurooppalaisessa verkostossa (CostAction16229) sekä yliopiston edustajana useissa maakunnallisissa kulttuuri- ja kulttuuriympäristöelimissä. Julkisuudessa Häyrynen on ottanut osaa esimerkiksi turvetuotannon siirtymää koskeviin keskusteluihin.
”Asutan vanhaa kansakoulua kaupungin ulkopuolella, viimeisen jääkauden muokkaamien vesistöjen ja moreenipitoisten harjualueitten välissä. Luonnonkäytön historialliset kerrostumat, luonnon monimuotoisuus ja sen uhat ovat jatkuvasti läsnä. Harjumuodostelmien takia alue on ajoittaisen soranottokiinnostuksen kohteena, mikä on lisännyt kyläläisten keskuudessa mielenkiintoa ympäristöpolitiikkaan. Huonojen julkisten liikenneyhteyksien vuoksi kuljemme työ- ja kaupunkimatkat biokaasuautolla ja sähköpyörällä. Talo lämpiää maalämmöllä. Käytämme runsaasti metsän ja oman maan antimia”, Häyrynen kertoo.
Simo Häyrynen
yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto
simo.hayrynen@uef.fi
puh. 050 501 2427
Jukka Jokimäki
Luontopaneelin jäsen
Dosentti Jukka Jokimäki on pohjoisen luonnon asiantuntija, joka seuraa päivittäin ilmastonmuutoksen aikaansaamia muutoksia luonnossa. Arktisen alueen tietämyksensä lisäksi Jokimäki tuo Luontopaneeliin vahvaa asiantuntemusta kaupunkiekologiasta.
Jukka Jokimäki toimii yliopistotutkijana Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa, jossa hän tutkii ihmisen toiminnan vaikutuksia eri eläinlajeihin globaalimuutoksen tutkimusryhmässä. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen Jokimäki osallistuu Luontopaneelin lisäksi muun muassa Lapin ELY-keskuksen neuvottelukunnan ja Lapin metsäneuvoston varajäsenenä. Lisäksi Jokimäki on mukana tieteellisen julkaisutoiminnan laadunarviointia tukevan Julkaisufoorumin biotieteisiin keskittyvässä asiantuntijapaneelissa. Hän on myös tieteellisen Birds -sarjajulkaisun päätoimittaja.
Tutkimuksessa Jokimäkeä kiinnostavat ihmisen toiminnan laajakantoiset vaikutukset eri eläinyhteisöihin, -populaatioihin ja -yksilöihin sekä niiden sopeutuminen muuttuviin elinympäristöihin. Jokimäen pääasiallisiin tutkimusintresseihin kuuluvat erityisesti urbanisaation, metsänhoidon ja turismin ilmiöt sekä niiden vaikutukset eri lintuihin.
”Tuon Luontopaneeliin pohjoisen luonnon näkökulman. Erityisasiantuntemusta minulla on muun muassa kaupunkiluonnosta sekä erilaisten maankäyttötapojen vaikutuksista muun muassa linnustoihin”, Jokimäki summaa.
Julkiseen keskusteluun Jokimäki haluaisi nostaa erityisesti suo-, kosteikko- ja tunturialueiden luonnon heikentyneen tilan sekä ilmastonmuutoksen. Poliittisilta päättäjiltä Jokimäki odottaa erityisesti panostuksia kaupunkiseutujen luontoon.
”Biodiversiteettipolitiikassa tulisi varata enemmän resursseja erityisesti lähiluonnon huomioimiseksi. Tällä hetkellä kaupunkiluonto on jäänyt aivan liikaa taka-alalle”, huomauttaa Jokimäki.
Pohjoisten seutujen tuntijana Jokimäki seuraa paljon luonnon monimuotoisuuden ilmiöitä myös vapaa-ajallaan. Yhtenä konkreettisena muutoksena hän tunnistaa ilmastonmuutoksen aikaansaamat muutokset pohjoisessa linnustossa.
”Elän pohjoisessa, missä ilmastonmuutoksen vaikutukset luontoon ovat näkyvissä koko ajan. Esimerkiksi monet eteläiset lintulajit ovat levittäytyneet alueelle viime vuosina.”
Jukka Jokimäki
kaupunkiekologian dosentti, yliopistotutkija, Lapin yliopiston Arktinen keskus
jukka.jokimaki@ulapland.fi
Artti Juutinen
Luontopaneelin jäsen
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Artti Juutinen on ympäristö- ja resurssitaloustieteen asiantuntija. Hän vahvistaa Luontopaneelia monipuolisella osaamisellaan koskien luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä.
Taloustieteitä opiskellut Juutinen kiinnostui talouden ja ympäristön välisistä kytköksistä 1990-luvun alkupuolella. Hänen ensimmäiset tutkimuksensa liittyivät ilmakehäpäästöihin, kierrätykseen ja materiaalivirtoihin. Myöhemmin hän innostui luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ekonomiasta ja väitteli metsien suojelusta 2000-luvulla. Nykyisessä työssä hän tekee laajasti tutkimusta ympäristö- ja resurssitaloustieteen eri aihepiireistä.
Miten metsiä tulisi hoitaa yhteiskunnan näkökulmasta optimaalisesti? Tämä kysymys on askarruttanut ja innostanut Juutista työssään jo monia vuosia. Metsät tuottavat puuntuotannon ohella monia muita hyötyjä, kuten luonnon monimuotoisuutta, hiilen sidontaa ja virkistysmahdollisuuksia. Metsien käsittelytavat vaikuttavat eri tavoin eri hyötyihin.
”Tutkittua tietoa tarvitaan päätöksenteon tueksi, kun suunnitellaan metsänhoitotoimia ja metsien käyttöä ohjaavaa politiikkaa”, toteaa Juutinen.
Metsiä ja muita luonnonvaroja tulisi hyödyntää kestävästi siten, että ne tuottavat mahdollisimman paljon hyötyä yhteiskunnalle.
”Luonnonvarojen käyttöä ohjaavaa politiikkaa tulee suunnitella kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon luonnon tuottamat monet hyödyt ja ihmisten erilaiset arvostukset”, summaa Juutinen.
Poliittisten päätöksentekijöiden pohdittavaksi Juutinen haluaa erityisesti nostaa esiin luonnon suojelua tukevien kannustinjärjestelmien kehittämisen.
Vapaa-ajallaan Juutinen nauttii luonnossa liikkumisesta. Erityisen mieluisaa on retkeillä kesäisin kansallispuistojen hyvin hoidetuilla reiteillä ja ihailla hienoja maisemia nauttien luonnon rauhasta.
Artti Juutinen
tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus
artti.juutinen@luke.fi
puh. 040 801 5341
Aleksi Lehikoinen
Luontopaneelin jäsen
Helsingin yliopiston Luonnontieteellisellä keskusmuseolla Luomuksella yli-intendenttinä toimivan Aleksi Lehikoisen erikoisalaa ovat elinympäristömuutosten lajistovaikutukset lintuihin. Hän tuo Luontopaneeliin vahvaa näkemystä erilaisten yhteiskunnallisten toimenpiteiden vaikutuksesta lajeihin.
Aleksi Lehikoinen vastaa Luomuksella valtakunnallisesta linnustonseurannasta sekä vetää omaa the Helsinki Lab of Ornithology –tutkimusryhmäänsä.
”Tutkimusryhmäni selvittää, mitkä ovat elinympäristömuutosten (ilmastonmuutos mukaan lukien) luontovaikutuksia, lintuja tutkimuslajiryhmänä käyttäen. Tutkimukseni perustuu etenkin pitkiin vapaaehtoisten lintuharrastajien keräämiin havaintoaineistoihin niin Suomesta kuin ulkomailta, mikä mahdollistaa laaja-alaisten ilmiöiden tutkimisen”, Lehikoinen kertoo.
Hän toimii myös lintujen uhanalaisuusarvioinnista vastaavan lintutyöryhmän puheenjohtajana sekä Euroopan linnustonseurannan hallituksessa, ja edistää työnsä puolesta myös avointa tiedettä Luomuksen koordinoivan Suomen Lajitietokeskuksen puitteissa.
Lehikoinen tuntee hyvin paitsi ilmastonmuutoksen lajistovaikutuksia, myös muita elinympäristömuutosten vaikutuksia. Tämä auttaa ymmärtämään, miten erilaiset yhteiskunnalliset toimenpiteet voivat vaikuttaa lajeihin.
”Linnut toimivat hyvinä elinympäristön indikaattoreina. Alempien trofiatasojen muutokset heijastuvat helposti ravintoketjun huipulla oleviin lintuihin, joista on laajojen seurantojen ansiosta paljon aineistoa”, Lehikoinen kertoo.
Hän tuo Luontopaneeliin myös osaamista maa- ja metsätalouden lajistovaikutuksista sekä riistalajien ekologiasta. Lehikoinen toivoisi asiantuntijoiden sekä päätöksentekijöiden huomion keskittyvän juuri nyt siihen, millaisilla toimenpiteillä käynnissä olevia ilmasto- ja luontokriisejä voidaan parhaiten estää samanaikaisesti.
”Luonnon monimuotoisuuden huomiointi tulee valtavirtaistaa nostamalla se poliittisten päätösten ytimeen yhdenvertaiseksi teemaksi mm. terveyden ja talouden rinnalle. Loppupeleissä kysymys on myös ihmisen hyvinvoinnista”, Lehikoinen toteaa.
Omassa arjessaan Lehikoinen pyrkii vaikuttamaan luontokatoon osallistumalla niittyjen hoitotalkoisiin, hoitamalla oman takapihansa pientä niittyä sekä poistamalla lähialueilta haitallisia vieraslajeja. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen näkyy monin tavoin myös hänen päivittäisissä kulutusvalinnoissaan.
”Arkisimpia luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia tekoja ovat omat kulutuspäätöksemme. Käytän yhä enemmässä määrin vain kasviperäistä ravintoa ja suosin luomutuotteita, jotka vähentävät sekä ilmastopäästöjä että kuormittavat luontoa vähemmän. Lisäksi harkitsen muita ostoksia tarkasti ja ostan vain sen, mitä todella tarvitsen.”
Aleksi Lehikoinen
yli-intendentti, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
aleksi.lehikoinen@helsinki.fi
puh. 045 137 5732
Tiina Nieminen
Luontopaneelin jäsen
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijana työskentelevän Tiina Niemisen erityisosaamisaloja ovat dendrokronologia, happamat sulfaattimaat -mustaliuskeet (muinaisen merenpohjan sulfidipitoiset sedimentit), kohosuot laskeumaindikaattoreina, metsämaa/maavesi, metsätalouden vesistökuormitus ja metsä-suokasvillisuuden lajisto-osaaminen. Nieminen tuo Luontopaneeliin vahvaa näkemystä näiltä alueilta.
Tiina Niemisen tutkijaura alkoi jo opiskelijavuosina hänen toimiessaan Metsäntutkimuslaitoksen maastobiologina. Ympäristönsuojelutiedettä 1980-luvulla opiskellut Nieminen kiinnostui opintojensa alussa metsäpatologiasta, minkä tueksi hän suoritti metsänhoidon- ja suometsätieteen sivuainekokonaisuudet. Myöhemmin hän innostui kasviekologiasta ja väitteli kasviekologian alalta 2000-luvulla. Nykyisen työnsä ohessa hän on täydentänyt osaamistaan ympäristötaloustieteen opinnoilla.
Tutkimustyö on aikanaan vienyt Niemistä myös maailmalle.
”1980-1990-lukujen taitteessa tein tammi- ja pyökkimetsien dendroekologista tutkimusta Ranskan INRA:ssa ja suoritin DEA -tutkinnon Nancy–yliopistossa metsäbiologiasta”, Nieminen kertoo.
Opiskelu- ja tutkimusaika Ranskassa sekä välivuodet perheenäitinä Costa Ricassa ovat antaneet hänelle myös tiedemaailman ulkopuolelle ulottuvaa kansainvälistä arkinäkemystä, liittyen mm. kokemuksiin toiskielisyydestä ja muukalaisuudesta.
Niemisen nykyinen työ Luonnonvarakeskuksessa pitää sisällään tutkimus- ja asiakashankkeiden koordinoimista, selvitysten laatimista ja tutkimustyötä. Hän arvioi tutkimushakemuksia ja opinnäytteitä ja osallistuu asiantuntijana myös erilaisiin ohjaus- ja työryhmiin, toimien mm. YK:n ICP-metsäohjelman maavesi-paneelin puheenjohtajana.
Nieminen tahtoo nostaa julkiseen keskusteluun ja päätöksentekijöiden pohdittavaksi mm. talousmetsien luonnonhoidon tilaan liittyvät kysymykset sekä luonnon monimuotoisuutta tukevien kannustinjärjestelmien kehittämisen.
”Myös virtavesien ennallistaminen ja yleinen vesiluonnon monimuotoisuuden edistäminen ovat aiheita, joita tulisi pitää esillä, samoin kuin kaupungistumisen ja riittävän sini-viherrakenteen ylläpitämisen välinen tasapaino. Myös asukkaiden osallisuus luontoa koskevassa paikallisessa päätöksenteossa on tärkeää”, Nieminen toteaa.
Jos hän saisi muuttaa yhden asian Suomen biodiversiteettipolitiikassa, se olisi luontovaikutusten arvioinnin asettaminen ensi askeleeksi kaiken ympäristöä muuttavan toiminnan yhteydessä.
”Keskeistä on ohjauskeinojen luominen toiminnan toteuttamiseksi alkuperäistä luontoa mahdollisimman paljon säästäen – liittyen mm. rakentamiseen, liikennerakentamiseen, puun- ja metsän muiden tuotteiden korjuuseen”, Nieminen luettelee.
Luonnon hyvinvointiin ja monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset ohjaavat Niemisen oman elämän valintoja vahvasti.
”Asun itähelsinkiläisessä metsälähiössä joukkoliikenneyhteyksien äärellä, koska haluan päästä metsään päivittäin enkä halua olla arjessani riippuvainen yksityisautoilusta. Kesämökkitontillamme kukoistaa lahopuu- ja kääpätarha. Ruokavalioni on kasvispainotteinen ja sisältää itsepyydettyä Itämeren kalaa”, Nieminen kertoo.
Tiina M. Nieminen
kasviekologian dosentti, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
tiina.m.nieminen@luke.fi
puh. 040 801 5457
Elina Oksanen
Luontopaneelin jäsen
Elina Oksanen tuo Luontopaneeliin vahvaa kasvibiologian, ilmastonmuutoksen vaikutuksen ja metsäekosysteemien tutkimusosaamista. Hän on urallaan tutkinut kasvien, erityisesti metsäpuiden, sopeutumista ilmastonmuutokseen ja erilaisiin ympäristöstresseihin.
Kasvifysiologian ja bioteknologian professorina Itä-Suomen yliopistossa, Ympäristö- ja Biotieteiden laitoksella toimiva Elina Oksanen on valmistunut biologiksi Helsingin yliopistosta, väitellyt tohtoriksi Kuopion yliopistosta ja työskennellyt post doc –tutkijana mm. Michigan Techissa Yhdysvalloissa ja Suomen Akatemian rahoituksella.
Laajalti maailmaa nähnyt ja monenlaista ehtinyt Oksanen on tutkijanuransa aikana johtanut 11:tä Suomen Akatemian hanketta, jotka ovat vieneet eri puolille maailmaa, mm. Intiaan ja Japaniin. Hänen tutkimuksensa on tuottanut n. 150 tieteellistä julkaisua.
”Nyt kuulun Suomen Akatemian Photonics Research and Innovation -lippulaivaan (PREIN Flagship), jossa kehitämme fotoniikan sovellutuksia biologiseen ja ympäristötieteelliseen tutkimukseen. Toimin aktiivisesti kotimaisissa ja kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä, mm. Suomen edustajana EPSOssa (European Plant Science Organization) ja IUFROssa (International Union of Forest Research Organizations) sekä tutkimushankkeiden arvioitsijana”, Oksanen kertoo.
Opetuksen, tutkimuksen ja asiantuntijatehtävien lisäksi hän toimii Luonnontieteellisen ja metsätieteellisen tiedekunnan varadekaanina, vastuualueenaan koulutus.
Oksanen pitää luonnon monimuotoisuuteen liittyvää koulutusta ja sen kehittämistä erittäina tärkeänä ja haluaa nostaa julkiseen keskusteluun ja päätöksentekijöiden pohdittavaksi monia aiheita:
”Avohakkuiden kieltäminen, metsäympäristön pirstoutuminen, turvetuotantoalueiden ennallistaminen ja niiden mahdollistamat ekosysteemipalvelut, kosteikkojen kokonaisvaltainen suojelu, kaupunkipihojen ja kaupunkiluonnon monimuotoisuus, Oksanen luettelee. ”Ja kukkapuutarhat ja puutarhamyymälät olisi hyvä saada mukaan pölyttäjähankkeisiin.”
Jos Oksanen saisi muuttaa yhden asian Suomen biodiversiteettipolitiikassa, se olisi kannustinjärjestelmän kehittäminen monimuotoisuuden lisäämiseen ja ylläpitämiseen maa- ja metsätaloudessa (mukaan lukien metsäluonto, lintujen pesimäympäristöt, kalakannat, vanhat maatiaislajikkeet ja viljelykasvien monipuolistaminen), liitettynä ruokaturvallisuuteen ja omavaraisuuden lisäämiseen.
Opetustoiminnassaan Oksanen kertoo nostavansa luonnon monimuotoisuuden kysymykset esille kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Aihe on vahvasti läsnä myös hänen omassa elämässään, niin arjessa kuin vapaa-ajalla:
”Omassa kaupunkipihapiirissä ja mökkiympäristössä vaalin monimuotoista luonnontilaa, luonnonkasveja, pölyttäjille mieluisia kukkia ja lahopuuta. Mökkiympäristössä erityisenä suojelun kohteena ovat sammakot ja hömötiainen”, hän kertoo.
Elina Oksanen
kasvifysiologian ja bioteknologian professori, Itä-Suomen yliopisto
elina.oksanen@uef.fi
puh. 050 433 1810
Tiina Onkila
Luontopaneelin jäsen
Apulaisprofessori Tiina Onkila on vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija. Hän tuo Luontopaneeliin osaamista luonnon ja liiketoiminnan suhteista ja siitä, miten ja millaisin käytäntein luontokadon torjunta voitaisiin huomioida liiketoiminnassa.
Tiina Onkila työskentelee yritysten ympäristöjohtamisen apulaisprofessorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hänen tutkimuksensa keskittyy erityisesti yritysten ympäristövastuisiin, luontokadon torjumiseen liiketoiminnassa, ympäristövastuullisiin yrityskäytänteisiin sekä kestävyystoimijuuteen. Hän on ollut myös mukana kehittämässä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun kansainvälistä Corporate Environmental Management -maisteriohjelmaa useiden vuosien ajan.
Onkila tunnistaa aukon luontokatoon liittyvän tiedon soveltamisessa liiketoiminnassa.
”Useimmat suurimmista luontokadon syistä linkittyvät joko suoraan tai välillisesti yritystoiminnan vaikutuksiin. Tämän vuoksi meidän on tarpeen yhä enemmän luoda kytköksiä luonnontieteellisen ymmärryksen ja yrityskäytänteiden muuttamisen välille”, Onkila toteaa.
Onkila uskoo, että luontokadon torjumisen huomioiminen on astumassa vahvasti liiketoiminnan ympäristövastuiden kenttään, ilmastonmuutoksen rinnalle.
”Luontopaneelissa asiantuntemukseni keskittyy erityisesti luonnon köyhtymisen huomioimiseen liiketoiminnan käytänteissä. Nykyisessä tutkimuksessani analysoin tätä muutosta esimerkiksi siihen liittyvien jännitteiden ja tarvittavan johtajuuden kautta”, Onkila sanoo.
Yrityksiltä puuttuu vielä työkaluja ja osaamista luonnon köyhtymisen huomioimiseen toiminnassaan. Onkila toivookin yhä enemmän huomiota siihen, miten ratkaisuja saadaan luotua liiketoiminnan kentälle.
”Näiden ratkaisujen luominen ei ole kuitenkaan helppoa, sillä törmäämme usein jännitteisiin suhteisiin esimerkiksi kestävyyden muiden osa-alueiden kanssa. Toivonkin tulevaisuudessa yhä vahvempaa yhteistyötä eri tieteenalojen ja yhteiskunnallisten toimijoiden välillä ratkaisujen luomiseksi ja luontokadon torjumiseksi”, Onkila summaa.
Onkila on juuriltaan keskisuomalainen ja kasvanut maaseudulla vahvaan luontosuhteeseen.
”Pidän myös vapaa-ajallani luonnon hyvinvointia suuressa arvossa, ja nautin erityisesti rauhasta, jonka luonto tarjoaa”, Onkila sanoo.
Tiina Onkila
apulaisprofessori, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
tiina.onkila@jyu.fi
puh. 040 576 7818
Minna Pappila
Luontopaneelin jäsen
Oikeustieteen erikoistutkijana Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa toimiva dosentti Minna Pappila tuo Suomen Luontopaneeliin kotimaisen ja EU:n ympäristölainsäädännön asiantuntemusta.
Minna Pappila kiinnostui luonnon monimuotoisuutta koskevasta sääntelystä alun perin metsien suojelun kautta. Hän tarkasteli väitöskirjassaan Suomen ja Venäjän metsäsääntelyä ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Monimuotoisuuden suojelun ohella hän on kiinnostunut mm. ilmastosääntelystä, maankäytön suunnittelusta, yritysvastuusta ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksista.
Pappilan mielestä luonnon monimuotoisuuden suojelu tulisi nostaa yhtä tärkeäksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi kuin ilmastonmuutos.
”Metsätalouden vastuuta tulisi korostaa entisestään. Nyt Suomessa on parikymmentä vuotta esitetty, että meillä harjoitetaan kestävää metsätaloutta, vaikka lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnit osoittavat toista”, Pappila toteaa ja peräänkuuluttaa tehokkaampia keinoja monimuotoisuuden suojeluun talousmetsissä. ”Aloittaisin puronvarsien tehosuojelusta”, hän sanoo.
Jos Pappila saisi toteuttaa yhden biodiversiteettipolitiikkahaaveensa, hänen ei tarvitse kauan miettiä, mikä se olisi:
”Suojelisin heti kaikki Suomen vanhat metsät.”
Luonnon monimuotoisuuden suojeleminen on lähellä Pappilan sydäntä myös työn ulkopuolella ja vahvasti läsnä hänen jokapäiväisissä valinnoissaan.
”Omassa arjessani koetan kuluttaa mahdollisimman vähän – tähän kuuluu mm. vaatteiden ja elektroniikan ostaminen käytettynä aina kuin mahdollista ja kotimaisen kasvispainotteisen ruoan syöminen. Lentämättä olen ollut kesästä 2019 lähtien. Maalla asuvana autoilua ei voi välttää, mutta biokaasulla toimiva auto vähentää päästöjäni. Olen myös mukana SLL Hirvijokilaakson hallituksessa. Toimintamme painopistealueena on perinnebiotooppien hoito Maskun ja Nousiaisten alueella”, Pappila kertoo.
Minna Pappila
metsä- ja biodiversiteettioikeuden dosentti, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus
minna.pappila@syke.fi
puh. 040 517 1219
Christopher Raymond
Luontopaneelin jäsen
Professori Christopher Raymond toimii professorina Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutissa. Hänen asiantuntemuksessaan yhdistyvät monitieteinen ymmärrys luonnon monimuotoisuudesta sekä tiedevaikuttamisesta. Luontopaneelissa Raymond haluaa nostaa erityisesti esille mahdollisuudet moninaisten luontoarvojen – sosiaalisen oikeudenmukaisuuden – tunnistamiseksi ja arvioimiseksi.
Christopher Raymond vastaa muun muassa ekosysteemeihin ja ihmismaantieteeseen liittyvästä tutkimuksesta. Koulutukseltaan Raymond on ihmismaantieteen tohtori, ja hän on myös opiskellut maisemasuunnittelua ja ympäristötieteitä.
Tuotteliaalla tutkimusurallaan Raymond on ennättänyt kirjoittaa yhteensä 85 vertaisarvioitua tiedeartikkelia, ja vuosina 2019 ja 2020 hänet sijoitettiin maailman viitatuimpien tutkijoiden Highly Cited Researcher –listalle. Viime vuosina Raymond on keskittynyt tarkastelemaan erityisesti luonnon ja ihmisen toiminnan välistä suhdetta.
”Nykyinen tutkimukseni liittyy erityisesti luonnon sosiaalisen arvon määrittämiseen, kuten esimerkiksi luontoperusteisten ratkaisujen vaikutuksiin ihmisten sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, terveyden ja hyvinvoinnin kysymyksissä”, Raymond summaa.
Luontopaneelin panelistikaartia Raymond täydentää monitieteisen asiantuntijuutensa lisäksi myös tietämyksellään politiikan ja tieteen vuoropuhelusta.
”Minulla on vahvaa kokemusta kansainvälisestä tieteen ja politiikan yhteistyöstä esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin liittyvissä hankkeissa. Haluan myös tuoda esille asiantuntemustani erilaisten tietomallien hyödyntämisestä ympäristöjohtajuuden rakentamisessa”, kuvailee Raymond.
Tulevaisuudessa Raymond haluaa nähdä yhä tiiviimpää yhteistyötä yhteiskunnan eri alojen kesken luontokadon ongelmien ratkaisemiseksi. Hänen mielestään suuren yleisön tulisi ennen kaikkea ymmärtää luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin välinen riippuvuus.
”Eri yhteiskunnan sektorit ylittävä yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää Suomen luonnon suojelemiseksi ja ennallistamiseksi. Ihmisten tulisikin ymmärtää, miten luonnon monimuotoisuus ja eri ekosysteemit edistävät hyvinvointiamme. Vain siten voimme yhdessä vaikuttaa luontokadon pysäyttämiseksi.”
Christopher Raymond
professori, Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti (HELSUS)
christopher.raymond@helsinki.fi
puh. 029 415 7836
Aki Sinkkonen
Luontopaneelin jäsen
Ympäristöekologian dosentti Aki Sinkkonen tuo Suomen Luontopaneeliin vahvaa osaamista hoidettujen kaupunkialueiden monimuotoisuudesta ja mikrobiyhteisöjen toiminnallisesta monimuotoisuudesta. Hänellä on runsaasti kokemusta maankäytön luontovaikutuksista.
Aki Sinkkonen työskentelee Luonnonvarakeskuksen tutkijana. Hän on Helsingin yliopiston ympäristöekologian dosentti ja ekologian tohtori, joka on tehnyt väitöskirjansa kasviekologiasta. Sinkkosen osaamisaluetta ovat hoidettujen kaupunkialueiden monimuotoisuus ja sen terveysvaikutukset sekä mikrobiyhteisöjen toiminnallinen monimuotoisuus. Hänellä on runsaasti kokemusta maankäytön luontovaikutuksista, erityisesti ympäristön pilaantumisen vaikutuksista.
Luontopaneelin jäsenenä Sinkkonen haluaa nostaa julkiseen keskusteluun ja päätöksentekijöiden pohdittavaksi rakennettujen alueiden biodiversiteetin monipuolistamisen ja palauttamisen.
”Asian tärkeys on huomattu EU-tasolla ja siihen panostetaan valtavasti tutkimusresursseja kansainvälisesti. Biodiversiteettiä ei voi suojella vain siellä jossain, vaan merkittävä osa lajistosta elää rakennetuilla alueilla, ihmisten joukossa”, Sinkkonen toteaa.
”On tärkeä muuttaa elintapamme sellaiseksi, että ihmisvaikutteisten alueiden lajisto voi hyvin ja on monipuolista. Tällä on suoria terveyshyötyjä myös ihmiselle itselleen.”
Jos Sinkkonen saisi muuttaa heti yhden asian Suomen biodiversiteettipolitiikassa, hän toivoisi monimuotoisuutta, myös lahopuuta, ylläpitävät viherpihat päiväkoteihin, kouluihin ja joka kerrostaloon.
Luonnon monimuotoisuuden kysymykset ovat päivittäin läsnä Sinkkosen omassa arjessa ja hän pyrkii vaikuttamaan luontokatoon erilaisin käytännön valinnoin.
”Tämän autottoman äijän pihalla on lahopuutarhoja ja lehtikomposteja. Ajan nurmikon harvoin, mikä lisää selkärangattomien monimuotoisuutta”, Sinkkonen kertoo.
Aki Sinkkonen
ympäristöekologian dosentti, tutkija, Luonnonvarakeskus
aki.sinkkonen@luke.fi
puh. 029 532 2306
Janne Kotiaho
Luontopaneelin puheenjohtaja
Janne Kotiaho toimii toista kauttaan Suomen Luontopaneelin puheenjohtajana. Hänellä on pitkä ja laaja-alainen kokemus erilaisista yhteiskunnallisista luottamustehtävistä luonnon monimuotoisuuden kysymyksissä sekä kansalliselta että kansainväliseltä tasolta. Kotiahon mukaan luontokato ja ilmastonmuutos ovat yhteiskunnan perustavia tulevaisuuden kysymyksiä.
Janne Kotiaho toimii ekologian professorina Jyväskylän yliopistossa, minkä lisäksi hän johtaa yliopiston tiedekuntien muodostamaa monitieteistä, resurssiviisauteen erikoistunutta JYU.Wisdom-tutkimusyhteisöä. Kotiahon tutkimusintresseihin lukeutuvat erityisesti ekologiaan, evoluutiobiologiaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon liittyvät kysymykset.
Mittavalla tutkimusurallaan Kotiaho on tuottanut kaiken kaikkiaan 170 tieteisartikkelia, 43 tieteellistä arviointiraporttia sekä laatinut kymmeniä muita julkaisuja ja osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Luontopaneeliin hän tuo asiantuntemustaan eritoten elinympäristöjen ennallistamisesta, ekologisista kompensaatioista ja kansainvälisistä sopimusneuvotteluista.
Julkisessa keskustelussa tulisi nyt Kotiahon mielestä ennen muuta kiinnittää huomiota kiihtyvään luontokatoon ja ilmastonmuutokseen.
”Juuri tällä hetkellä meitä koskettaa luonnonmonimuotoisuuskriisi yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa. Mielestäni erittäin tärkeä tavoite olisi asettaa velvoite luontohaittojen hyvittämisestä. Käytännössä ilman sitä emme voi saavuttaa luontokadon pysäyttämistä nykyisessä maailmassa”, Kotiaho toteaa.
Suomen biodiversiteettipolitiikan ratkaisevat kysymykset liittyvät Kotiahon mukaan juuri yhteiskunnan eri toimijoiden ympäristövastuiden määrittämiseen. Tulevaisuuden ratkaisujen tulisi Kotiahon mielestä ulottua koskemaan yhteiskunnan kaikkia sektoreita.
”Kaiken kokoisista luontohaitoista tulisi säätää jokaisella sektorilla lakisääteinen velvoite hyvittämisestä, aina rakentamisesta maa- ja metsätalouteen”, summaa Kotiaho.
Suomen Luontopaneelin lisäksi Kotiaho vaikuttaa aktiivisesti myös muissa yhteiskunnallisissa verkostoissa. Hän toimi muun muassa hallitustenvälisen luontopaneelin (Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services, IPBES) elinympäristöjen tilaa ja sen edistämistä koskevan arviointiraportin koordinoivana pääkirjoittajana vuosina 2015-2018. Hän on myös Koneen Säätiön hallituksen jäsen.
Janne Kotiaho
ekologian professori, Jyväskylän yliopisto
janne.kotiaho@jyu.fi
puh. 050 594 6881
Liisa Kulmala
Luontopaneelin 1. varapuheenjohtaja
Dosentti Liisa Kulmala toimii kuluvalla kaudella Luontopaneelin ensimmäisenä varapuheenjohtajana. Hän tuo paneeliin vahvaa asiantuntemusta ilmastonmuutoksesta sekä ekosysteemien ja ilmakehän välisestä vuorovaikutuksesta. Kulmalan mukaan luonnon monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää koko yhteiskunnan muutosta.
Liisa Kulmala on taustaltaan metsänhoitaja ja metsäekologian dosentti. Tällä haavaa Kulmala toimii vanhempana tutkijana Ilmatieteenlaitoksella, jossa hän tutkii muun muassa hiilenkiertoon liittyviä ilmiöitä.
“Valtaosa tutkimuksistani on koskenut hiilen kiertoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä metsissä, mutta viime aikoina kiinnostukseni ja hiilenkiertotutkimukseni ovat laajentuneet pelloille ja kaupunkiluontoon.”
Kulmalaa kiehtoo luonnon toiminnan ymmärtäminen. Luontopaneeliin hän tuo asiantuntemustaan erityisesti ilmastonmuutokseen kytkeytyvistä luonnon monimuotoisuuden kysymyksistä.
”Ilmastonmuutos on valtava uhka luonnon monimuotoisuudelle. Tuon Luontopaneeliin osaamista erityisesti siitä sekä eri ekosysteemien ja ilmakehän välisestä vuorovaikutuksesta”, Kulmala summaa.
Julkisessa keskustelussa tulisi Kulmalan mielestä kiinnittää enemmän huomiota koko yhteiskunnan laajuiseen siirtymään kohti kestävämpiä elämänmuotoja.
”Toivoisin päätöksentekijöiden ja kuluttajien ymmärtävän, että tarvitsemme muutoksen kohti yhteiskuntaa, joka ei uhkaa luonnon monimuotoisuutta tai nykyisenkaltaista ilmastoa. Tämä pitää huomioida niin isoissa kuin pienissä kysymyksissä yhteiskunnan ja yksilön tasolla.”
Tutkimustyönsä ulkopuolella Kulmala pyrkii huomioimaan luonnon monimuotoisuuden kysymykset arjen valinnoissaan.
”Alkutuotanto ja materiaalien käyttö aiheuttavat painetta myös luonnon monimuotoisuudelle, joten yritän kuluttaa materiaalitehokkaasti ja palvelupainotteisesti. Myös maatalouskäytännöissä on kehitystarpeita, joten pyrin ostamaan ruokaa, jonka tuotannon tiedän olevan kestävää.”
Kulmalan mukaan yhteiskunnallisen asennemuutoksen kiihdyttämiseksi jokaisen tulisi pohtia ennen kaikkea omaa suhdettaan luontoon.
”Monet näkevät luonnon kauniina silloin, kun ihminen täydellisesti hallitsee sitä. Tällaiset ihanteet eivät helposti muutu, mutta koitan tässä asiassa herätellä ihmisiä mahdollisuuksien mukaan”, Kulmala toteaa.
Liisa Kulmala
metsäekologian dosentti, vanhempi tutkija, Ilmatieteen laitos
liisa.kulmala@fmi.fi
puh. 040 574 6152
Ilari Sääksjärvi
Luontopaneelin 2. varapuheenjohtaja
Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari Sääksjärvi toimii kuluvalla kaudella Luontopaneelin toisena varapuheenjohtajana. Kokeneena tiedeviestijänä Sääksjärvi näkee tieteen tärkeänä osana yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän uskoo, että suomalaisella tiedeosaamisella on paljon annettavaa kansainväliselle yhteistyölle.
Ilari Sääksjärvi työskentelee Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professorina ja johtaa yliopiston biodiversiteettiyksikköä. Hän toimii myös Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta vastaavana varadekaanina. Sääksjärven tutkimusaloihin kuuluvat esimerkiksi sademetsätutkimus ja hyönteistiede. Tutkimusurallaan hän on löytänyt kaiken kaikkiaan satoja tuntemattomia eläinlajeja erityisesti Amazonin alueelta ja nimennyt niitä noin 200 lajia.
Sääksjärvi on työskennellyt luonnon monimuotoisuuden globaalien kysymysten parissa koko tutkimusuransa.
”Työni sademetsien parissa on tarjonnut minulle mahdollisuuden seurata läheltä globaalia luonnon monimuotoisuuteen liittyvää keskustelua. Toivon taustani tuovan monipuolista näkökulmaa myös Suomea koskeviin biodiversiteettikysymyksiin.”
Sääksjärvi pitää luonnon köyhtymistä yhtenä keskeisimpänä luonnon monimuotoisuuden kysymyksenä maailmanlaajuisesti. Sääksjärvi haluaa myös muistuttaa, että luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa.
”Olen viime vuosien aikana nostanut aktiivisesti luonnon köyhtymiseen liittyvää keskustelua ilmastonmuutoksen rinnalle. Luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos ovat haasteita, joista pitää keskustella samalla viivalla. Tätä haluan edelleen painottaa.”
Kokeneena tiedeviestijänä Sääksjärvi näkee tieteen tärkeänä osana yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän myös uskoo, että suomalaisella tiedeosaamisella on paljon annettavaa kansainväliselle yhteistyölle.
”Olen jo nuoresta tutkijasta lähtien kertonut tieteestä suurelle yleisölle. Suomessa on jo vuosikymmenten ajan tehty upeaa ja monipuolista luonnon monimuotoisuuteen liittyvää tutkimusta. Minusta Suomen olisi mahdollista ottaa rohkeampi asema myös kansainvälisessä biodiversiteettipolitiikassa”, summaa Sääksjärvi.
Vapaa-ajallaan Sääksjärvi viihtyy luonnossa ja nauttii erityisesti luonnossa liikkumisesta.
”Minulle tärkeät harrastukset liittyvät kaikki luonnossa liikkumiseen. Perheemme retkeilee ja telttailee paljon. Luonnon monimuotoisuuden ihailu ja arvostus tuo paljon iloa ja voimia elämään.”
Sääksjärvi uskoo, että kestävät valinnat ja elämäntavat ovat yhdistettävissä niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin.
”Harrastan esimerkiksi polkujuoksua ja pitkän matkan pyöräilyä. Nämä harrastukset ovat luonnon kannalta kestäviä valintoja ja tuovat voimia myös työelämääni.”
Ilari Sääksjärvi
biodiversiteettitutkimuksen professori, Turun yliopisto
ileesa@utu.fi
puh. 040 546 0976
Kirsi Pauliina Kallio
Luontopaneelin 3. varapuheenjohtaja
Kirsi Pauliina Kallio tuo Luontopaneeliin monitieteisen yhteiskuntatieteiden näkökulman. Luontopaneelissa Kallio harjoittaa yhteiskunnallista vaikuttamistyötään vastaamalla myös paneelin viestinnästä.
Kirsi Pauliina Kallio toimii ympäristökasvatuksen professorina Tampereen yliopistossa. Ennen nykyisiä tehtäviään hän on toiminut monipuolisissa tutkimustehtävissä muun muassa Suomen Akatemiassa ja Tampereen yliopistossa.
”Olen saanut peruskoulutuksen kasvatustieteissä, tutkijankoulutuksen maantieteen tutkijakoulussa, väitellyt hallintotieteiden tohtoriksi pääaineenani aluetiede ja saanut lapsuuden tutkimuksen dosentin arvon.”
Luontopaneeliin Kallio tuo laaja-alaista asiantuntemustaan luonnon monimuotoisuuteen liittyvistä yhteiskunnallisista ilmiöistä sekä tiedeviestinnästä.
”Luontopaneelin kannalta asiantuntemukseni liittyy erityisesti kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmiin, mukaan lukien vähemmistöryhmät.”
Kallion mielestä julkisessa keskustelussa luonnon monimuotoisuus tulisi ymmärtää laajasti koko yhteiskuntaan vaikuttavana kokonaisuutena, joka liittyy tavalla tai toisella kaikkien elämään.
”Luonnon monimuotoisuuden kannalta tulisi lisätä ymmärrystä laajojen ilmiöiden yhteen kietoutumisesta, niin päättäjien, asiantuntijoiden kuin kansalaisten keskuudessa. Luontokato kytkeytyy esimerkiksi kansainväliseen muuttoliikkeeseen ja ilmastonmuutokseen”, summaa Kallio.
Suomen biodiversiteettipolitiikassa Kallio haluaisi uudistaa erityisesti talouden rakenteita saattamalla ihmisen ja luonnon yhteiselon politiikan keskiöön.
”Muuttaisin ensimmäisenä kansallisen suhteen metsään. Nykyisessä metsäpolitiikassa on kyse lähinnä talouskeskeisestä puupolitiikasta, jossa ihmisen ja luonnon väliset riippuvuudet ovat saaneet väistyä markkinatalouden ideaalien ja ihmiskeskeisen hyötyajattelun tieltä”, Kallio toteaa.
Kallio pohtii luonnon monimuotoisuuden kysymyksiä myös vapaa-ajallaan muun muassa luonnossa liikkuessaan.
”Liikkuessani kiinnitän huomiota luonnon ja ihmisen yhteen kietoutumiseen. Luonto- ja kulttuuriympäristöjen erottelun sijaan pyrin näkemään, miten ihminen on osa luontoa ja miten luonto on läsnä ihmisten rakentamassa maailmassa”, pohtii Kallio.
Kirsi Pauliina Kallio
ympäristökasvatuksen professori, Tampereen yliopisto
kirsipauliina.kallio@tuni.fi
puh. 040 190 4025
Christoffer Boström
Luontopaneelin jäsen
Christoffer Boström on Luontopaneelin ainoa meribiologi. Hän toimii paneelissa meriekosysteemin puolestapuhujana, tuoden vahvaa näkemystä Itämeren monimuotoisuuteen liittyvistä kysymyksistä uhkakuvineen ja mahdollisuuksineen.
Christoffer Boström työskentelee apulaisprofessorina Åbo Akademissa, jossa meri ja merenkulku on yksi strategisista tutkimusprofiileista. Boström toimii ympäristö- ja meribiologian laitoksen ainevastaavana ja vastaa myös Åbo Akademin meritutkimuksesta Saaristokeskus Korpoströmissä, Korppoossa.
Boströmillä on vahva pohjoismaalainen ja eurooppalainen tutkijaverkosto ja hän on aktiivinen useissa biodiversiteettiin ja ennallistamiseen liittyvissä hankkeissa. Hänen työnkuvaansa kuuluu myös tutkimukseen perustuvaa opetusta sekä ohjausta.
Boström pitää tärkeänä, että ilmasto- ja monimuotoisuusasioista puhutaan julkisessa keskustelussa yhdessä eikä erikseen.
”Vaikka ilmastonmuutos tuo merentutkijoille ja meille kaikille haasteita, ei pidä unohtaa, että rehevöityminen on edelleen Itämeren suurin ongelma. Esimerkiksi meren lämpeneminen pahentaa rehevöitymistä ja sitä kautta uhkaa useita herkkiä lajeja ja elinympäristöja varsinkin rannikkoalueilla”, hän toteaa.
Boström muistuttaa, että monimuotoinen luonto on tärkeä puskuri ilmastonmuutosta vastaan, ja sen säilyminen on edellytys elämän jatkuvuudelle maapallolla.
”Juuri nyt pohdiskellaan, miten eri maa- ja meriympäristöjä voisi parhaiten ennallistaa. Tämä on osittain askel oikeaan suuntaan, mutta pitäisi ehkä enemmän miettiä, mitkä asiat voisimme tehdä toisin, jotta kokonaan kalliilta ennallistamishankkeilta vältyttäisiin.”
Jos Boström saisi muuttaa yhden asian Suomen biodiversiteettipolitiikassa, hän toivoisi sille lisää näkyvyyttä.
”Luonnon monimuotoisuuspolitiikka ei ole pelkästään päätöksentekijöiden, asiantuntijoiden ja eri alojen ammattilaisten asia vaan meidän kaikkien. Jotta monimuotoisuusasiat saisivat enemmän ymmärrystä ja vaikutusvoimaa, meidän on lisättävä biodiversiteettipolitiikan näkyvyyttä ja tätä kautta saada esimerkiksi ekosysteemipalvelukäsite tutuksi kaikille.”
Boströmin omassa elämässä luonnon monimuotoisuusteen liittyvät kysymykset ovat jatkuvasti läsnä niin työssä kuin vapaa-ajalla.
”Meribiologina ja tutkijana olen etuoikeutetussa asemassa, koska olen melkein päivittäin tekemisessä monimuotoisuuskäsitteen kanssa”, hän toteaa.
”Oman tutkimuksen kautta pääsen sukeltamaan Suomen ekologisesti merkittävimmille vedenalaisille meriluontoalueille ja seuraamaan Itämeren monimuotoisuuden muutoksia ja uhkakuvia. Kolmen lapsen isänä ja saaristolaisena yritän jatkuvasti innostaa lapsiani kunnioittamaan Saaristomeren ainutlaatuista eläin,- kasvi,- ja maisemamonimuotoisuutta.”
Christoffer Boström
ympäristö- ja meribiologian apulaisprofessori, Åbo Akademi
christoffer.bostrom@abo.fi
puh. 050 431 8226
Jaana Bäck
Luontopaneelin jäsen
Ympäristö- ja kasvitieteilijä Jaana Bäckin ominta alaa ovat metsät – tarkemmin sanottuna metsien hiilensidonta, kasvu ja ekofysiologia. Hän tuo Luontopaneeliin pitkään kokemukseen pohjautuvaa erityisosaamista ja tietoa metsien roolista ilmastonmuutoksen hillinnässä.
Jaana Bäck on työskennellyt viimeiset 25 vuotta Helsingin yliopiston Metsätieteiden osastolla ekosysteemien ilmastovaikutuksia tutkivassa tutkimusryhmässä, jonka toimintaa hän on johtanut noin kymmenen vuoden ajan. Hän on myös Ilmakehätieteiden instituutin varajohtaja ja kansallisen IPCC–työryhmän jäsen.
”Viime aikoina olen ollut rakentamassa eurooppalaista pitkien havaintosarjojen koealaverkoston (LTER) toimintaa pysyväksi infrastruktuuriksi. Tässä keskeisiä teemoja ovat ympäristön tilan ja luonnon monimuotoisuuden muutokset ja niiden kytkökset yhteiskunnan toimintoihin alueellisesti ja globaalisti”, Bäck kertoo.
Bäck pitää Luontopaneelissa esillä metsiin liittyviä teemoja, erityisesti ilmastonmuutoksen ja monimuotoisuuden välisiä läheisiä kytköksiä sekä eri metsänhoitomenetelmien arviointia ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa.
”Edellä mainituista on hyvin selvä linkki myös monimuotoisuuteen. Monimuotoiset metsät ovat myös kestävämpiä monenlaisille ilmastonmuutoksen tuomille stresseille”, Bäck toteaa.
Julkiseen keskusteluun Bäck tahtoisi nostaa juuri metsien monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset.
”Talousmetsien monimuotoisuudesta on pidettävä parempaa huolta. Metsälajisto köyhtyy ja yksipuolistuu, ja sen vaikutukset ovat kauaskantoisia. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa tähän kehitykseen, mutta aikaa ei ole paljon hukattavaksi”, Bäck toteaa ja muistuttaa, että avainasemassa ovat metsäammattilaiset ja metsänomistajat, joiden täytyy pystyä monipuolistamaan metsähoitotoimia. Tämä on usein myös taloudellisesti perusteltua.
Jos Bäck saisi muuttaa yhden asian Suomen biodiversiteettipolitiikassa, hän toivoisi, että luontokatoon kiinnitettäisiin huomiota nykyistä laajemmin.
”Ei pidä tuijottaa vain suojelualueita – joita toki tarvitaan – vaan niitä laajoja alueita, joilla lajisto köyhtyy ja yksipuolistuu. On pään pistämistä pensaaseen, jos mennään suojelualueiden varjolla tuhoamaan luontoarvoja niiden ulkopuolella.”
Bäck asuu maalla luonnon keskellä ja monimuotoisuuden vaaliminen on hänelle luonteva osa jokapäiväistä elämää. Hänen mukaansa lajirikkaus luo viihtyisyyttä ja tarjoaa monipuolisia elinympäristöjä.
”Olemme perustaneet muutaman kedon talomme lähistölle. Meillä on puulajipuisto, jossa kasvaa sekä suomalaisia puulajeja että samoilta leveysasteilta kotoisin olevia lajeja. Puistoa ei pidetä liian siistinä, vaan pusikot saavat aika lailla rehottaa.”
Jaana Bäck
metsätieteiden professori, Helsingin yliopisto
jaana.back@helsinki.fi
puh. 0504155297
Irina Herzon
Luontopaneelin jäsen
Dosentti Irina Herzon on kokenut tiedevaikuttaja ja tieteellisen tiedon puolestapuhuja. Hän työskentelee agrologian yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa ja tuo Luontopaneeliin vankkaa asiantuntemustaan maatalouteen liittyvistä luonnon monimuotoisuuden kysymyksistä.
Herzon työskentelee monipuolisissa tutkimus- ja opetustehtävissä Helsingin yliopiston maataloustieteen laitoksella, jossa hän aloitti alun perin ekologina jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Tutkimusurallaan Herzon on tutkinut poikkitieteellisesti erilaisia maataloustuotantoon ja maatalouspolitiikkaan liittyviä luonnon kestävyyden kysymyksiä.
Monitieteisen asiantuntijuutensa lisäksi Herzonilla on myös vahvaa käytännön kokemusta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta muun muassa ministeritason työryhmistä.
“Olen edistänyt aktiivisesti tieteen ja politiikan vuorovaikutusta neuvonantajana BirdLife Internationalin maataloustyöryhmässä sekä hallituksen jäsenenä European Forum on Nature Conservation and Pastoralism -verkostossa. Olen myös vaikuttanut useissa kansallisissa maatalous- ja ympäristöpolitiikan ministerityöryhmissä”, Herzon summaa.
Luontopaneeliin Herzon haluaa tuoda mukaan maatalouden kysymykset, jotka ovat kiinteä osa nykyajan yhteiskuntia. Julkisessa keskustelussa Herzon haluaakin painottaa erityisesti maatalouteen liittyviä luonnon monimuotoisuuden pulmia.
”Meidän täytyy kyetä paremmin viestimään, kuinka luonnonsuojelu ja kehitys ovat toisista riippuvaisia asioita. Meidän pitäisi myös muistuttaa ihmisille, ettei yhteiskunnan rakenteiden muuttaminen ole mitenkään mahdotonta esimerkiksi taloudessa tai suhteessamme luontoon”, Herzon summaa.
Herzon näkee luonnon monimuotoisuuden keskeisenä osana arjen valintojaan, olipa kyse sitten kuluttamisesta, äänestämisestä tai sijoittamisesta.
“Omistamme perheeni kanssa viljelys- ja metsämaata, joita hyödyntämällä pyrimme kaikin tavoin vahvistamaan luonnon moninaisuutta – ulottuen jokavuotisesta nurmikon leikkaamisesta aina avohakkuiden välttämiseen.”
Irina Herzon
agroekologian dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
iryna.herzon@helsinki.fi
puh. 040 533 0946
Simo Häyrynen
Luontopaneelin jäsen
Dosentti Simo Häyrynen on monialainen kestävyyssiirtymän ja sen oikeudenmukaisuuden tutkija. Hänen asiantuntemuksensa keskittyy erityisesti kestävyysmurrosten alueelliseen ja kulttuuriseen ulottuvuuteen.
Simo Häyrynen työskentelee ympäristöpolitiikan yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Hän on lisäksi yhteiskuntapolitiikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa ja kulttuuripolitiikan dosentti Turun yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskiössä ovat ihmisten luontosuhteiden erot, ristiriidat ja kehityspotentiaali eri teemoissa, kuten luonnonvaratuotannossa (turve, kaivannaiset), infrastruktuurissa (liikenne, jätevesihuolto), maanviljelyssä, koulutuksessa ja yleensä syrjäisten alueiden murroksessa. Kysymyksessä ei silloin ole pelkästään ympäristön heikkenemisen tai ympäristötoimien laskennalliset kuormitukset vaan se, miten epäoikeudenmukaisuusasetelmia tietoisesti rakennetaan esimerkiksi kulttuurisääntelyllä ja muistin politiikalla, ja miten epäoikeudenmukaisuuskäsitykset heijastavat luonnon vaihtelevaa roolia yhteiskunnassa.
”Yksinkertaistavien polarisaatioiden sijasta kaivataan kontekstiherkkää tulkintaa. On ymmärrettävä ne yhteiskunnalliset reunaehdot ja vuosisataiset kulttuuritraditiot, joista käsitykset ponnistavat ja muodostavat uuden tiedon omaksumisalustaa”, Häyrynen kuvailee.
Häyrynen on työskennellyt opetus-, tutkimus- ja hanketehtävissä 25 vuotta, nykyisin Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksella. Hän on vetänyt monialaisia tiedeprojekteja Metsäalan tulevaisuusfoorumissa (Suomalaisen metsäalan tulevaisuuden skenaariot) ja Cuporessa (Kulttuuristen vaikutusten arviointi). Viimeaikaiset akatemiaprojektit ovat paneutuneet kestävyyssiirtymän vastaanottoon Euroopan syrjäalueilla ja entisten teollisuuspaikkakuntien selviytymisstrategioihin useissa Euroopan maissa. Tällä haavaa hän osallistuu Argumenta-hankkeeseen, joka rakentaa tieteidenvälistä yhteyttä kestävyyden ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ulottuvuuden välille yhteiskunnallisissa marginaaleissa.
Hän on ollut Suomen Akatemian tiedeasiantuntijana yhteiskunta- ja humanistista näkökulmaa ympäristökysymyksiin kehittävissä kansainvälisissä rahoitusohjelmissa, Suomen edustaja Ympäristökansalaisuuden eurooppalaisessa verkostossa (CostAction16229) sekä yliopiston edustajana useissa maakunnallisissa kulttuuri- ja kulttuuriympäristöelimissä. Julkisuudessa Häyrynen on ottanut osaa esimerkiksi turvetuotannon siirtymää koskeviin keskusteluihin.
”Asutan vanhaa kansakoulua kaupungin ulkopuolella, viimeisen jääkauden muokkaamien vesistöjen ja moreenipitoisten harjualueitten välissä. Luonnonkäytön historialliset kerrostumat, luonnon monimuotoisuus ja sen uhat ovat jatkuvasti läsnä. Harjumuodostelmien takia alue on ajoittaisen soranottokiinnostuksen kohteena, mikä on lisännyt kyläläisten keskuudessa mielenkiintoa ympäristöpolitiikkaan. Huonojen julkisten liikenneyhteyksien vuoksi kuljemme työ- ja kaupunkimatkat biokaasuautolla ja sähköpyörällä. Talo lämpiää maalämmöllä. Käytämme runsaasti metsän ja oman maan antimia”, Häyrynen kertoo.
Simo Häyrynen
yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto
simo.hayrynen@uef.fi
puh. 050 501 2427
Jukka Jokimäki
Luontopaneelin jäsen
Dosentti Jukka Jokimäki on pohjoisen luonnon asiantuntija, joka seuraa päivittäin ilmastonmuutoksen aikaansaamia muutoksia luonnossa. Arktisen alueen tietämyksensä lisäksi Jokimäki tuo Luontopaneeliin vahvaa asiantuntemusta kaupunkiekologiasta.
Jukka Jokimäki toimii yliopistotutkijana Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa, jossa hän tutkii ihmisen toiminnan vaikutuksia eri eläinlajeihin globaalimuutoksen tutkimusryhmässä. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen Jokimäki osallistuu Luontopaneelin lisäksi muun muassa Lapin ELY-keskuksen neuvottelukunnan ja Lapin metsäneuvoston varajäsenenä. Lisäksi Jokimäki on mukana tieteellisen julkaisutoiminnan laadunarviointia tukevan Julkaisufoorumin biotieteisiin keskittyvässä asiantuntijapaneelissa. Hän on myös tieteellisen Birds -sarjajulkaisun päätoimittaja.
Tutkimuksessa Jokimäkeä kiinnostavat ihmisen toiminnan laajakantoiset vaikutukset eri eläinyhteisöihin, -populaatioihin ja -yksilöihin sekä niiden sopeutuminen muuttuviin elinympäristöihin. Jokimäen pääasiallisiin tutkimusintresseihin kuuluvat erityisesti urbanisaation, metsänhoidon ja turismin ilmiöt sekä niiden vaikutukset eri lintuihin.
”Tuon Luontopaneeliin pohjoisen luonnon näkökulman. Erityisasiantuntemusta minulla on muun muassa kaupunkiluonnosta sekä erilaisten maankäyttötapojen vaikutuksista muun muassa linnustoihin”, Jokimäki summaa.
Julkiseen keskusteluun Jokimäki haluaisi nostaa erityisesti suo-, kosteikko- ja tunturialueiden luonnon heikentyneen tilan sekä ilmastonmuutoksen. Poliittisilta päättäjiltä Jokimäki odottaa erityisesti panostuksia kaupunkiseutujen luontoon.
”Biodiversiteettipolitiikassa tulisi varata enemmän resursseja erityisesti lähiluonnon huomioimiseksi. Tällä hetkellä kaupunkiluonto on jäänyt aivan liikaa taka-alalle”, huomauttaa Jokimäki.
Pohjoisten seutujen tuntijana Jokimäki seuraa paljon luonnon monimuotoisuuden ilmiöitä myös vapaa-ajallaan. Yhtenä konkreettisena muutoksena hän tunnistaa ilmastonmuutoksen aikaansaamat muutokset pohjoisessa linnustossa.
”Elän pohjoisessa, missä ilmastonmuutoksen vaikutukset luontoon ovat näkyvissä koko ajan. Esimerkiksi monet eteläiset lintulajit ovat levittäytyneet alueelle viime vuosina.”
Jukka Jokimäki
kaupunkiekologian dosentti, yliopistotutkija, Lapin yliopiston Arktinen keskus
jukka.jokimaki@ulapland.fi
Artti Juutinen
Luontopaneelin jäsen
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Artti Juutinen on ympäristö- ja resurssitaloustieteen asiantuntija. Hän vahvistaa Luontopaneelia monipuolisella osaamisellaan koskien luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä.
Taloustieteitä opiskellut Juutinen kiinnostui talouden ja ympäristön välisistä kytköksistä 1990-luvun alkupuolella. Hänen ensimmäiset tutkimuksensa liittyivät ilmakehäpäästöihin, kierrätykseen ja materiaalivirtoihin. Myöhemmin hän innostui luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ekonomiasta ja väitteli metsien suojelusta 2000-luvulla. Nykyisessä työssä hän tekee laajasti tutkimusta ympäristö- ja resurssitaloustieteen eri aihepiireistä.
Miten metsiä tulisi hoitaa yhteiskunnan näkökulmasta optimaalisesti? Tämä kysymys on askarruttanut ja innostanut Juutista työssään jo monia vuosia. Metsät tuottavat puuntuotannon ohella monia muita hyötyjä, kuten luonnon monimuotoisuutta, hiilen sidontaa ja virkistysmahdollisuuksia. Metsien käsittelytavat vaikuttavat eri tavoin eri hyötyihin.
”Tutkittua tietoa tarvitaan päätöksenteon tueksi, kun suunnitellaan metsänhoitotoimia ja metsien käyttöä ohjaavaa politiikkaa”, toteaa Juutinen.
Metsiä ja muita luonnonvaroja tulisi hyödyntää kestävästi siten, että ne tuottavat mahdollisimman paljon hyötyä yhteiskunnalle.
”Luonnonvarojen käyttöä ohjaavaa politiikkaa tulee suunnitella kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon luonnon tuottamat monet hyödyt ja ihmisten erilaiset arvostukset”, summaa Juutinen.
Poliittisten päätöksentekijöiden pohdittavaksi Juutinen haluaa erityisesti nostaa esiin luonnon suojelua tukevien kannustinjärjestelmien kehittämisen.
Vapaa-ajallaan Juutinen nauttii luonnossa liikkumisesta. Erityisen mieluisaa on retkeillä kesäisin kansallispuistojen hyvin hoidetuilla reiteillä ja ihailla hienoja maisemia nauttien luonnon rauhasta.
Artti Juutinen
tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus
artti.juutinen@luke.fi
puh. 040 801 5341
Aleksi Lehikoinen
Luontopaneelin jäsen
Helsingin yliopiston Luonnontieteellisellä keskusmuseolla Luomuksella yli-intendenttinä toimivan Aleksi Lehikoisen erikoisalaa ovat elinympäristömuutosten lajistovaikutukset lintuihin. Hän tuo Luontopaneeliin vahvaa näkemystä erilaisten yhteiskunnallisten toimenpiteiden vaikutuksesta lajeihin.
Aleksi Lehikoinen vastaa Luomuksella valtakunnallisesta linnustonseurannasta sekä vetää omaa the Helsinki Lab of Ornithology –tutkimusryhmäänsä.
”Tutkimusryhmäni selvittää, mitkä ovat elinympäristömuutosten (ilmastonmuutos mukaan lukien) luontovaikutuksia, lintuja tutkimuslajiryhmänä käyttäen. Tutkimukseni perustuu etenkin pitkiin vapaaehtoisten lintuharrastajien keräämiin havaintoaineistoihin niin Suomesta kuin ulkomailta, mikä mahdollistaa laaja-alaisten ilmiöiden tutkimisen”, Lehikoinen kertoo.
Hän toimii myös lintujen uhanalaisuusarvioinnista vastaavan lintutyöryhmän puheenjohtajana sekä Euroopan linnustonseurannan hallituksessa, ja edistää työnsä puolesta myös avointa tiedettä Luomuksen koordinoivan Suomen Lajitietokeskuksen puitteissa.
Lehikoinen tuntee hyvin paitsi ilmastonmuutoksen lajistovaikutuksia, myös muita elinympäristömuutosten vaikutuksia. Tämä auttaa ymmärtämään, miten erilaiset yhteiskunnalliset toimenpiteet voivat vaikuttaa lajeihin.
”Linnut toimivat hyvinä elinympäristön indikaattoreina. Alempien trofiatasojen muutokset heijastuvat helposti ravintoketjun huipulla oleviin lintuihin, joista on laajojen seurantojen ansiosta paljon aineistoa”, Lehikoinen kertoo.
Hän tuo Luontopaneeliin myös osaamista maa- ja metsätalouden lajistovaikutuksista sekä riistalajien ekologiasta. Lehikoinen toivoisi asiantuntijoiden sekä päätöksentekijöiden huomion keskittyvän juuri nyt siihen, millaisilla toimenpiteillä käynnissä olevia ilmasto- ja luontokriisejä voidaan parhaiten estää samanaikaisesti.
”Luonnon monimuotoisuuden huomiointi tulee valtavirtaistaa nostamalla se poliittisten päätösten ytimeen yhdenvertaiseksi teemaksi mm. terveyden ja talouden rinnalle. Loppupeleissä kysymys on myös ihmisen hyvinvoinnista”, Lehikoinen toteaa.
Omassa arjessaan Lehikoinen pyrkii vaikuttamaan luontokatoon osallistumalla niittyjen hoitotalkoisiin, hoitamalla oman takapihansa pientä niittyä sekä poistamalla lähialueilta haitallisia vieraslajeja. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen näkyy monin tavoin myös hänen päivittäisissä kulutusvalinnoissaan.
”Arkisimpia luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia tekoja ovat omat kulutuspäätöksemme. Käytän yhä enemmässä määrin vain kasviperäistä ravintoa ja suosin luomutuotteita, jotka vähentävät sekä ilmastopäästöjä että kuormittavat luontoa vähemmän. Lisäksi harkitsen muita ostoksia tarkasti ja ostan vain sen, mitä todella tarvitsen.”
Aleksi Lehikoinen
yli-intendentti, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
aleksi.lehikoinen@helsinki.fi
puh. 045 137 5732
Tiina Nieminen
Luontopaneelin jäsen
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijana työskentelevän Tiina Niemisen erityisosaamisaloja ovat dendrokronologia, happamat sulfaattimaat -mustaliuskeet (muinaisen merenpohjan sulfidipitoiset sedimentit), kohosuot laskeumaindikaattoreina, metsämaa/maavesi, metsätalouden vesistökuormitus ja metsä-suokasvillisuuden lajisto-osaaminen. Nieminen tuo Luontopaneeliin vahvaa näkemystä näiltä alueilta.
Tiina Niemisen tutkijaura alkoi jo opiskelijavuosina hänen toimiessaan Metsäntutkimuslaitoksen maastobiologina. Ympäristönsuojelutiedettä 1980-luvulla opiskellut Nieminen kiinnostui opintojensa alussa metsäpatologiasta, minkä tueksi hän suoritti metsänhoidon- ja suometsätieteen sivuainekokonaisuudet. Myöhemmin hän innostui kasviekologiasta ja väitteli kasviekologian alalta 2000-luvulla. Nykyisen työnsä ohessa hän on täydentänyt osaamistaan ympäristötaloustieteen opinnoilla.
Tutkimustyö on aikanaan vienyt Niemistä myös maailmalle.
”1980-1990-lukujen taitteessa tein tammi- ja pyökkimetsien dendroekologista tutkimusta Ranskan INRA:ssa ja suoritin DEA -tutkinnon Nancy–yliopistossa metsäbiologiasta”, Nieminen kertoo.
Opiskelu- ja tutkimusaika Ranskassa sekä välivuodet perheenäitinä Costa Ricassa ovat antaneet hänelle myös tiedemaailman ulkopuolelle ulottuvaa kansainvälistä arkinäkemystä, liittyen mm. kokemuksiin toiskielisyydestä ja muukalaisuudesta.
Niemisen nykyinen työ Luonnonvarakeskuksessa pitää sisällään tutkimus- ja asiakashankkeiden koordinoimista, selvitysten laatimista ja tutkimustyötä. Hän arvioi tutkimushakemuksia ja opinnäytteitä ja osallistuu asiantuntijana myös erilaisiin ohjaus- ja työryhmiin, toimien mm. YK:n ICP-metsäohjelman maavesi-paneelin puheenjohtajana.
Nieminen tahtoo nostaa julkiseen keskusteluun ja päätöksentekijöiden pohdittavaksi mm. talousmetsien luonnonhoidon tilaan liittyvät kysymykset sekä luonnon monimuotoisuutta tukevien kannustinjärjestelmien kehittämisen.
”Myös virtavesien ennallistaminen ja yleinen vesiluonnon monimuotoisuuden edistäminen ovat aiheita, joita tulisi pitää esillä, samoin kuin kaupungistumisen ja riittävän sini-viherrakenteen ylläpitämisen välinen tasapaino. Myös asukkaiden osallisuus luontoa koskevassa paikallisessa päätöksenteossa on tärkeää”, Nieminen toteaa.
Jos hän saisi muuttaa yhden asian Suomen biodiversiteettipolitiikassa, se olisi luontovaikutusten arvioinnin asettaminen ensi askeleeksi kaiken ympäristöä muuttavan toiminnan yhteydessä.
”Keskeistä on ohjauskeinojen luominen toiminnan toteuttamiseksi alkuperäistä luontoa mahdollisimman paljon säästäen – liittyen mm. rakentamiseen, liikennerakentamiseen, puun- ja metsän muiden tuotteiden korjuuseen”, Nieminen luettelee.
Luonnon hyvinvointiin ja monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset ohjaavat Niemisen oman elämän valintoja vahvasti.
”Asun itähelsinkiläisessä metsälähiössä joukkoliikenneyhteyksien äärellä, koska haluan päästä metsään päivittäin enkä halua olla arjessani riippuvainen yksityisautoilusta. Kesämökkitontillamme kukoistaa lahopuu- ja kääpätarha. Ruokavalioni on kasvispainotteinen ja sisältää itsepyydettyä Itämeren kalaa”, Nieminen kertoo.
Tiina M. Nieminen
kasviekologian dosentti, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus
tiina.m.nieminen@luke.fi
puh. 040 801 5457
Elina Oksanen
Luontopaneelin jäsen
Elina Oksanen tuo Luontopaneeliin vahvaa kasvibiologian, ilmastonmuutoksen vaikutuksen ja metsäekosysteemien tutkimusosaamista. Hän on urallaan tutkinut kasvien, erityisesti metsäpuiden, sopeutumista ilmastonmuutokseen ja erilaisiin ympäristöstresseihin.
Kasvifysiologian ja bioteknologian professorina Itä-Suomen yliopistossa, Ympäristö- ja Biotieteiden laitoksella toimiva Elina Oksanen on valmistunut biologiksi Helsingin yliopistosta, väitellyt tohtoriksi Kuopion yliopistosta ja työskennellyt post doc –tutkijana mm. Michigan Techissa Yhdysvalloissa ja Suomen Akatemian rahoituksella.
Laajalti maailmaa nähnyt ja monenlaista ehtinyt Oksanen on tutkijanuransa aikana johtanut 11:tä Suomen Akatemian hanketta, jotka ovat vieneet eri puolille maailmaa, mm. Intiaan ja Japaniin. Hänen tutkimuksensa on tuottanut n. 150 tieteellistä julkaisua.
”Nyt kuulun Suomen Akatemian Photonics Research and Innovation -lippulaivaan (PREIN Flagship), jossa kehitämme fotoniikan sovellutuksia biologiseen ja ympäristötieteelliseen tutkimukseen. Toimin aktiivisesti kotimaisissa ja kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä, mm. Suomen edustajana EPSOssa (European Plant Science Organization) ja IUFROssa (International Union of Forest Research Organizations) sekä tutkimushankkeiden arvioitsijana”, Oksanen kertoo.
Opetuksen, tutkimuksen ja asiantuntijatehtävien lisäksi hän toimii Luonnontieteellisen ja metsätieteellisen tiedekunnan varadekaanina, vastuualueenaan koulutus.
Oksanen pitää luonnon monimuotoisuuteen liittyvää koulutusta ja sen kehittämistä erittäina tärkeänä ja haluaa nostaa julkiseen keskusteluun ja päätöksentekijöiden pohdittavaksi monia aiheita:
”Avohakkuiden kieltäminen, metsäympäristön pirstoutuminen, turvetuotantoalueiden ennallistaminen ja niiden mahdollistamat ekosysteemipalvelut, kosteikkojen kokonaisvaltainen suojelu, kaupunkipihojen ja kaupunkiluonnon monimuotoisuus, Oksanen luettelee. ”Ja kukkapuutarhat ja puutarhamyymälät olisi hyvä saada mukaan pölyttäjähankkeisiin.”
Jos Oksanen saisi muuttaa yhden asian Suomen biodiversiteettipolitiikassa, se olisi kannustinjärjestelmän kehittäminen monimuotoisuuden lisäämiseen ja ylläpitämiseen maa- ja metsätaloudessa (mukaan lukien metsäluonto, lintujen pesimäympäristöt, kalakannat, vanhat maatiaislajikkeet ja viljelykasvien monipuolistaminen), liitettynä ruokaturvallisuuteen ja omavaraisuuden lisäämiseen.
Opetustoiminnassaan Oksanen kertoo nostavansa luonnon monimuotoisuuden kysymykset esille kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Aihe on vahvasti läsnä myös hänen omassa elämässään, niin arjessa kuin vapaa-ajalla:
”Omassa kaupunkipihapiirissä ja mökkiympäristössä vaalin monimuotoista luonnontilaa, luonnonkasveja, pölyttäjille mieluisia kukkia ja lahopuuta. Mökkiympäristössä erityisenä suojelun kohteena ovat sammakot ja hömötiainen”, hän kertoo.
Elina Oksanen
kasvifysiologian ja bioteknologian professori, Itä-Suomen yliopisto
elina.oksanen@uef.fi
puh. 050 433 1810
Tiina Onkila
Luontopaneelin jäsen
Apulaisprofessori Tiina Onkila on vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija. Hän tuo Luontopaneeliin osaamista luonnon ja liiketoiminnan suhteista ja siitä, miten ja millaisin käytäntein luontokadon torjunta voitaisiin huomioida liiketoiminnassa.
Tiina Onkila työskentelee yritysten ympäristöjohtamisen apulaisprofessorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hänen tutkimuksensa keskittyy erityisesti yritysten ympäristövastuisiin, luontokadon torjumiseen liiketoiminnassa, ympäristövastuullisiin yrityskäytänteisiin sekä kestävyystoimijuuteen. Hän on ollut myös mukana kehittämässä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun kansainvälistä Corporate Environmental Management -maisteriohjelmaa useiden vuosien ajan.
Onkila tunnistaa aukon luontokatoon liittyvän tiedon soveltamisessa liiketoiminnassa.
”Useimmat suurimmista luontokadon syistä linkittyvät joko suoraan tai välillisesti yritystoiminnan vaikutuksiin. Tämän vuoksi meidän on tarpeen yhä enemmän luoda kytköksiä luonnontieteellisen ymmärryksen ja yrityskäytänteiden muuttamisen välille”, Onkila toteaa.
Onkila uskoo, että luontokadon torjumisen huomioiminen on astumassa vahvasti liiketoiminnan ympäristövastuiden kenttään, ilmastonmuutoksen rinnalle.
”Luontopaneelissa asiantuntemukseni keskittyy erityisesti luonnon köyhtymisen huomioimiseen liiketoiminnan käytänteissä. Nykyisessä tutkimuksessani analysoin tätä muutosta esimerkiksi siihen liittyvien jännitteiden ja tarvittavan johtajuuden kautta”, Onkila sanoo.
Yrityksiltä puuttuu vielä työkaluja ja osaamista luonnon köyhtymisen huomioimiseen toiminnassaan. Onkila toivookin yhä enemmän huomiota siihen, miten ratkaisuja saadaan luotua liiketoiminnan kentälle.
”Näiden ratkaisujen luominen ei ole kuitenkaan helppoa, sillä törmäämme usein jännitteisiin suhteisiin esimerkiksi kestävyyden muiden osa-alueiden kanssa. Toivonkin tulevaisuudessa yhä vahvempaa yhteistyötä eri tieteenalojen ja yhteiskunnallisten toimijoiden välillä ratkaisujen luomiseksi ja luontokadon torjumiseksi”, Onkila summaa.
Onkila on juuriltaan keskisuomalainen ja kasvanut maaseudulla vahvaan luontosuhteeseen.
”Pidän myös vapaa-ajallani luonnon hyvinvointia suuressa arvossa, ja nautin erityisesti rauhasta, jonka luonto tarjoaa”, Onkila sanoo.
Tiina Onkila
apulaisprofessori, Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
tiina.onkila@jyu.fi
puh. 040 576 7818
Minna Pappila
Luontopaneelin jäsen
Oikeustieteen erikoistutkijana Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa toimiva dosentti Minna Pappila tuo Suomen Luontopaneeliin kotimaisen ja EU:n ympäristölainsäädännön asiantuntemusta.
Minna Pappila kiinnostui luonnon monimuotoisuutta koskevasta sääntelystä alun perin metsien suojelun kautta. Hän tarkasteli väitöskirjassaan Suomen ja Venäjän metsäsääntelyä ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Monimuotoisuuden suojelun ohella hän on kiinnostunut mm. ilmastosääntelystä, maankäytön suunnittelusta, yritysvastuusta ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksista.
Pappilan mielestä luonnon monimuotoisuuden suojelu tulisi nostaa yhtä tärkeäksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi kuin ilmastonmuutos.
”Metsätalouden vastuuta tulisi korostaa entisestään. Nyt Suomessa on parikymmentä vuotta esitetty, että meillä harjoitetaan kestävää metsätaloutta, vaikka lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnit osoittavat toista”, Pappila toteaa ja peräänkuuluttaa tehokkaampia keinoja monimuotoisuuden suojeluun talousmetsissä. ”Aloittaisin puronvarsien tehosuojelusta”, hän sanoo.
Jos Pappila saisi toteuttaa yhden biodiversiteettipolitiikkahaaveensa, hänen ei tarvitse kauan miettiä, mikä se olisi:
”Suojelisin heti kaikki Suomen vanhat metsät.”
Luonnon monimuotoisuuden suojeleminen on lähellä Pappilan sydäntä myös työn ulkopuolella ja vahvasti läsnä hänen jokapäiväisissä valinnoissaan.
”Omassa arjessani koetan kuluttaa mahdollisimman vähän – tähän kuuluu mm. vaatteiden ja elektroniikan ostaminen käytettynä aina kuin mahdollista ja kotimaisen kasvispainotteisen ruoan syöminen. Lentämättä olen ollut kesästä 2019 lähtien. Maalla asuvana autoilua ei voi välttää, mutta biokaasulla toimiva auto vähentää päästöjäni. Olen myös mukana SLL Hirvijokilaakson hallituksessa. Toimintamme painopistealueena on perinnebiotooppien hoito Maskun ja Nousiaisten alueella”, Pappila kertoo.
Minna Pappila
metsä- ja biodiversiteettioikeuden dosentti, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus
minna.pappila@syke.fi
puh. 040 517 1219
Christopher Raymond
Luontopaneelin jäsen
Professori Christopher Raymond toimii professorina Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutissa. Hänen asiantuntemuksessaan yhdistyvät monitieteinen ymmärrys luonnon monimuotoisuudesta sekä tiedevaikuttamisesta. Luontopaneelissa Raymond haluaa nostaa erityisesti esille mahdollisuudet moninaisten luontoarvojen – sosiaalisen oikeudenmukaisuuden – tunnistamiseksi ja arvioimiseksi.
Christopher Raymond vastaa muun muassa ekosysteemeihin ja ihmismaantieteeseen liittyvästä tutkimuksesta. Koulutukseltaan Raymond on ihmismaantieteen tohtori, ja hän on myös opiskellut maisemasuunnittelua ja ympäristötieteitä.
Tuotteliaalla tutkimusurallaan Raymond on ennättänyt kirjoittaa yhteensä 85 vertaisarvioitua tiedeartikkelia, ja vuosina 2019 ja 2020 hänet sijoitettiin maailman viitatuimpien tutkijoiden Highly Cited Researcher –listalle. Viime vuosina Raymond on keskittynyt tarkastelemaan erityisesti luonnon ja ihmisen toiminnan välistä suhdetta.
”Nykyinen tutkimukseni liittyy erityisesti luonnon sosiaalisen arvon määrittämiseen, kuten esimerkiksi luontoperusteisten ratkaisujen vaikutuksiin ihmisten sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, terveyden ja hyvinvoinnin kysymyksissä”, Raymond summaa.
Luontopaneelin panelistikaartia Raymond täydentää monitieteisen asiantuntijuutensa lisäksi myös tietämyksellään politiikan ja tieteen vuoropuhelusta.
”Minulla on vahvaa kokemusta kansainvälisestä tieteen ja politiikan yhteistyöstä esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin liittyvissä hankkeissa. Haluan myös tuoda esille asiantuntemustani erilaisten tietomallien hyödyntämisestä ympäristöjohtajuuden rakentamisessa”, kuvailee Raymond.
Tulevaisuudessa Raymond haluaa nähdä yhä tiiviimpää yhteistyötä yhteiskunnan eri alojen kesken luontokadon ongelmien ratkaisemiseksi. Hänen mielestään suuren yleisön tulisi ennen kaikkea ymmärtää luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin välinen riippuvuus.
”Eri yhteiskunnan sektorit ylittävä yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää Suomen luonnon suojelemiseksi ja ennallistamiseksi. Ihmisten tulisikin ymmärtää, miten luonnon monimuotoisuus ja eri ekosysteemit edistävät hyvinvointiamme. Vain siten voimme yhdessä vaikuttaa luontokadon pysäyttämiseksi.”
Christopher Raymond
professori, Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti (HELSUS)
christopher.raymond@helsinki.fi
puh. 029 415 7836
Aki Sinkkonen
Luontopaneelin jäsen
Ympäristöekologian dosentti Aki Sinkkonen tuo Suomen Luontopaneeliin vahvaa osaamista hoidettujen kaupunkialueiden monimuotoisuudesta ja mikrobiyhteisöjen toiminnallisesta monimuotoisuudesta. Hänellä on runsaasti kokemusta maankäytön luontovaikutuksista.
Aki Sinkkonen työskentelee Luonnonvarakeskuksen tutkijana. Hän on Helsingin yliopiston ympäristöekologian dosentti ja ekologian tohtori, joka on tehnyt väitöskirjansa kasviekologiasta. Sinkkosen osaamisaluetta ovat hoidettujen kaupunkialueiden monimuotoisuus ja sen terveysvaikutukset sekä mikrobiyhteisöjen toiminnallinen monimuotoisuus. Hänellä on runsaasti kokemusta maankäytön luontovaikutuksista, erityisesti ympäristön pilaantumisen vaikutuksista.
Luontopaneelin jäsenenä Sinkkonen haluaa nostaa julkiseen keskusteluun ja päätöksentekijöiden pohdittavaksi rakennettujen alueiden biodiversiteetin monipuolistamisen ja palauttamisen.
”Asian tärkeys on huomattu EU-tasolla ja siihen panostetaan valtavasti tutkimusresursseja kansainvälisesti. Biodiversiteettiä ei voi suojella vain siellä jossain, vaan merkittävä osa lajistosta elää rakennetuilla alueilla, ihmisten joukossa”, Sinkkonen toteaa.
”On tärkeä muuttaa elintapamme sellaiseksi, että ihmisvaikutteisten alueiden lajisto voi hyvin ja on monipuolista. Tällä on suoria terveyshyötyjä myös ihmiselle itselleen.”
Jos Sinkkonen saisi muuttaa heti yhden asian Suomen biodiversiteettipolitiikassa, hän toivoisi monimuotoisuutta, myös lahopuuta, ylläpitävät viherpihat päiväkoteihin, kouluihin ja joka kerrostaloon.
Luonnon monimuotoisuuden kysymykset ovat päivittäin läsnä Sinkkosen omassa arjessa ja hän pyrkii vaikuttamaan luontokatoon erilaisin käytännön valinnoin.
”Tämän autottoman äijän pihalla on lahopuutarhoja ja lehtikomposteja. Ajan nurmikon harvoin, mikä lisää selkärangattomien monimuotoisuutta”, Sinkkonen kertoo.
Aki Sinkkonen
ympäristöekologian dosentti, tutkija, Luonnonvarakeskus
aki.sinkkonen@luke.fi
puh. 029 532 2306
Luontopaneelin henkilökunta
Sanna Autere
Viestinnän asiantuntija
Luotsaan Luontopaneelin viestintää. Vastaan viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta. Tuen ja sparraan tutkijoita hankkeiden viestinnässä sekä ylläpidän ja kehitän Luontopaneelin viestintäkanavia. Hoidan paneelin mediasuhteita ja autan toimittajia löytämään parhaat asiantuntijat haastateltaviksi.
Sanna Autere
Viestinnän asiantuntija
sanna.autere@helsinki.fi
puh. 050 532 9301
Ilona Laine
Koordinaattori
Valmistelen Luontopaneelin hallintoon ja kokoustoimintaan liittyviä asioita. Osallistun selvitysten ja lausuntojen valmisteluun ja avustan viestintään liittyvissä tehtävissä. Tutkimukselliseen taustaani kuuluvat ekologiset kompensaatiot ja puutarhojen elonkirjo. Olen työskennellyt perinnebiotooppien, haitallisten vieraslajien ja ympäristökasvatuksen asiantuntijana.
Ilona Laine
Koordinaattori
ilona.a.laine@jyu.fi
puh. 044 355 3692
Hanna Paulomäki
Kansainvälisten asioiden koordinaattori
Toimin osa-aikaisena asiantuntijana Luontopaneelin sihteeristössä ja tuen paneelin toimintaa mm. osallistumalla lausuntojen ja selvitysten laatimiseen päävastuualueena EU- ja muut kansainväliset prosessit. Olen koulutukseltani ekologi (FM) ja työskennellyt asiantuntija- ja johtotehtävissä monimuotoisuus- ja kestävyyskysymysten parissa kansainvälisissä organisaatioissa.
Hanna Paulomäki
Kansainvälisten asioiden koordinaattori
hanna.e.m.paulomaki@jyu.fi
puh: 040 729 2706
Outi Silfverberg
Tiedekoordinaattori
Tuen Luontopaneelin, päätöksentekijöiden ja muiden sidosryhmien sekä yhteistyökumppanien välistä vuorovaikutusta. Osallistun selvitysten ja lausuntojen valmisteluun ja autan hahmottamaan, miten tutkimuksen viestit kääntyvät päätöksenteon kielelle. Koulutustaustani on yhteiskuntatieteissä ja olen toiminut aiemminkin tutkimuksen ja päätöksenteon yhdyspinnalla.
Outi Silfverberg
Tiedekoordinaattori
outi.j.silfverberg@jyu.fi
puh. 050 341 3265
@osilfverberg
Suvi Borgström
Luontopaneelin pääsihteeri, ympäristöministeriön ympäristöneuvos
Vastaan Suomen Luontopaneelin toimintaedellytyksistä ja huolehdin siitä, että valtioneuvoston aikataulut ja prosessit ovat Luontopaneelin tiedossa. Toimin myös hallitustenvälisen luontopaneelin IPBES:n kansallisena yhteyshenkilönä.
Suvi Borgström
Luontopaneelin pääsihteeri,
erityisasiantuntija, ympäristöministeriö
suvi.borgstrom@gov.fi
puh. 029 525 0342
Sanna Autere
Viestinnän asiantuntija
Luotsaan Luontopaneelin viestintää. Vastaan viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta. Tuen ja sparraan tutkijoita hankkeiden viestinnässä sekä ylläpidän ja kehitän Luontopaneelin viestintäkanavia. Hoidan paneelin mediasuhteita ja autan toimittajia löytämään parhaat asiantuntijat haastateltaviksi.
Sanna Autere
Viestinnän asiantuntija
sanna.autere@helsinki.fi
puh. 050 532 9301
Ilona Laine
Koordinaattori
Valmistelen Luontopaneelin hallintoon ja kokoustoimintaan liittyviä asioita. Osallistun selvitysten ja lausuntojen valmisteluun ja avustan viestintään liittyvissä tehtävissä. Tutkimukselliseen taustaani kuuluvat ekologiset kompensaatiot ja puutarhojen elonkirjo. Olen työskennellyt perinnebiotooppien, haitallisten vieraslajien ja ympäristökasvatuksen asiantuntijana.
Ilona Laine
Koordinaattori
ilona.a.laine@jyu.fi
puh. 044 355 3692
Hanna Paulomäki
Kansainvälisten asioiden koordinaattori
Toimin osa-aikaisena asiantuntijana Luontopaneelin sihteeristössä ja tuen paneelin toimintaa mm. osallistumalla lausuntojen ja selvitysten laatimiseen päävastuualueena EU- ja muut kansainväliset prosessit. Olen koulutukseltani ekologi (FM) ja työskennellyt asiantuntija- ja johtotehtävissä monimuotoisuus- ja kestävyyskysymysten parissa kansainvälisissä organisaatioissa.
Hanna Paulomäki
Kansainvälisten asioiden koordinaattori
hanna.e.m.paulomaki@jyu.fi
puh: 040 729 2706
Outi Silfverberg
Tiedekoordinaattori
Tuen Luontopaneelin, päätöksentekijöiden ja muiden sidosryhmien sekä yhteistyökumppanien välistä vuorovaikutusta. Osallistun selvitysten ja lausuntojen valmisteluun ja autan hahmottamaan, miten tutkimuksen viestit kääntyvät päätöksenteon kielelle. Koulutustaustani on yhteiskuntatieteissä ja olen toiminut aiemminkin tutkimuksen ja päätöksenteon yhdyspinnalla.
Outi Silfverberg
Tiedekoordinaattori
outi.j.silfverberg@jyu.fi
puh. 050 341 3265
@osilfverberg
Suvi Borgström
Luontopaneelin pääsihteeri, ympäristöministeriön ympäristöneuvos
Vastaan Suomen Luontopaneelin toimintaedellytyksistä ja huolehdin siitä, että valtioneuvoston aikataulut ja prosessit ovat Luontopaneelin tiedossa. Toimin myös hallitustenvälisen luontopaneelin IPBES:n kansallisena yhteyshenkilönä.
Suvi Borgström
Luontopaneelin pääsihteeri,
erityisasiantuntija, ympäristöministeriö
suvi.borgstrom@gov.fi
puh. 029 525 0342