JÄSENET
Luontopaneelin jäsenet toimikaudella 2024–2027
Janne Kotiaho
Luontopaneelin puheenjohtaja
Janne Kotiaho toimii toista kauttaan Suomen Luontopaneelin puheenjohtajana. Hänellä on pitkä ja laaja-alainen kokemus alan tutkimuksesta sekä erilaisista yhteiskunnallisista luottamustehtävistä luonnon monimuotoisuuden kysymyksissä – sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolta. Kotiahon mukaan luontokato ja ilmastonmuutos ovat yhteiskunnan perustavia tulevaisuuden kysymyksiä.
Janne Kotiaho toimii ekologian professorina Jyväskylän yliopistossa, minkä lisäksi hän johtaa yliopiston tiedekuntien muodostamaa monitieteistä, resurssiviisauteen erikoistunutta JYU.Wisdom-tutkimusyhteisöä. Kotiahon tutkimusintresseihin lukeutuvat erityisesti ekologiaan, evoluutiobiologiaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon liittyvät kysymykset.
Mittavalla tutkimusurallaan Kotiaho on tuottanut kaiken kaikkiaan 170 tieteisartikkelia, 43 tieteellistä arviointiraporttia sekä laatinut kymmeniä muita julkaisuja ja osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Luontopaneeliin hän tuo asiantuntemustaan eritoten elinympäristöjen ennallistamisesta, ekologisista kompensaatioista ja kansainvälisistä sopimusneuvotteluista.
Julkisessa keskustelussa tulisi nyt Kotiahon mielestä ennen muuta kiinnittää huomiota kiihtyvään luontokatoon ja ilmastonmuutokseen.
”Juuri tällä hetkellä meitä koskettaa luonnonmonimuotoisuuskriisi yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa. Mielestäni erittäin tärkeä tavoite olisi asettaa velvoite luontohaittojen hyvittämisestä. Käytännössä ilman sitä emme voi saavuttaa luontokadon pysäyttämistä nykyisessä maailmassa”, Kotiaho toteaa.
Suomen biodiversiteettipolitiikan ratkaisevat kysymykset liittyvät Kotiahon mukaan juuri yhteiskunnan eri toimijoiden ympäristövastuiden määrittämiseen. Tulevaisuuden ratkaisujen tulisi Kotiahon mielestä ulottua koskemaan yhteiskunnan kaikkia sektoreita.
”Kaiken kokoisista luontohaitoista tulisi säätää jokaisella sektorilla lakisääteinen velvoite hyvittämisestä, aina rakentamisesta maa- ja metsätalouteen”, summaa Kotiaho.
Suomen Luontopaneelin lisäksi Kotiaho vaikuttaa aktiivisesti myös muissa yhteiskunnallisissa verkostoissa. Hän toimi muun muassa hallitustenvälisen luontopaneelin (Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services, IPBES) elinympäristöjen tilaa ja sen edistämistä koskevan arviointiraportin koordinoivana pääkirjoittajana vuosina 2015-2018. Hän on myös Koneen Säätiön hallituksen jäsen.
Janne Kotiaho
Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja
Ekologian professori
Jyväskylän yliopisto
janne.kotiaho@jyu.fi
puh. 050 594 6881
Juha Aalto
Luontopaneelin jäsen
Ilmatieteen laitoksella toimivan tutkimusprofessori Juha Aallon erikoisalaa ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset. Hän tuo Luontopaneeliin laaja-alaista osaamista siitä, miten ilmastonmuutos näkyy erityisesti pohjoisessa luonnossa.
Juha Aalto työskentelee tutkimusprofessorina Ilmatieteen laitoksen Ilmastovaikutukset ja sopeutuminen -tutkimusyksikössä. Hänen tutkimuksensa keskittyy ymmärtämään ilmastonvaihteluita ja -muutosta erityisesti maaekosysteemit huomioiden. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisten biologisesti tärkeiden ilmastomuuttujien, kuten kasvukausien, hellejaksojen tai lumiolojen muutosten ymmärtämistä.
”Ilmasto lämpenee pohjoisilla alueilla jopa neljä kertaa globaalia keskiarvoa nopeammin. Tutkimukseni pyrkii ymmärtämään ilmastonmuutoksen käytännön vaikutuksia pohjoiseen luontoon koko Arktisesta alueesta aina paikallistasolle saakka. Erityisen kiinnostavaa on selvittää pohjoisten pienilmastojen ominaisuuksia ja muutoksia, ja miten ne kytkeytyvät luonnon monimuotoisuuteen sitä mahdollisesti suojelevana tekijänä”, Aalto kertoo.
”Myös muut ilmastonmuutokseen vahvasti kytkeytyvät teemat, kuten Pohjois-Euroopan maastopalot tai Arktisen ikiroudan sulaminen, ovat olleet työpöydälläni viime aikoina”, Aalto jatkaa.
Aalto toimii myös Euroopan ympäristötieto- ja seurantaverkostossa (EIONET) sekä kansallisessa IPBES-työryhmässä tavoitteenaan tuoda luontokeskusteluun lisää ilmastonäkökulmaa. Hän tunnistaa ilmasto- ja luontotiedon yhteensovittamisen merkityksen.
”Ilmastonmuutos ja luontokato ovat vahvasti kytkeytyneitä toisiinsa. Työni pyrkii tuottamaan ilmastotietoa, jolla on erityisen suuri merkitys esimerkiksi eliöstölle. Kattavat havaintoaineistot ja mallintaminen ovat keskeisessä roolissa tutkimuksessani”, Aalto toteaa.
Aalto on juuriltaan kaupunkilainen, mutta kasvanut sekä mökillä että kenttätöissä Lapin tuntureilla vietettyjen vuosien aikana vahvaan luontosuhteeseen.
”Luonto on minulle tärkeä paikka tehdä työtäni, virkistäytyä ja rauhoittua – suomalaisen luonnon kauneus kaikessa moninaisuudessaan vetää nöyräksi. Omassa arjessani pyrin kiinnittämään huomiota kulutukseeni ja ruokavaliooni, sekä vähentämään ei-välttämätöntä matkustamista luonnon suojelemiseksi”, Aalto sanoo.
Juha Aalto
Tutkimusprofessori
Ilmatieteen laitos
juha.aalto@fmi.fi
puh. 029 539 3146
Christoffer Boström
Luontopaneelin jäsen
Christoffer Boström on Luontopaneelin ainoa meribiologi. Hän toimii paneelissa meriekosysteemin puolestapuhujana, tuoden vahvaa näkemystä Itämeren monimuotoisuuteen liittyvistä kysymyksistä uhkakuvineen ja mahdollisuuksineen.
Christoffer Boström työskentelee apulaisprofessorina Åbo Akademissa, jossa meri ja merenkulku on yksi strategisista tutkimusprofiileista. Boström työskentelee mm. Åbo Akademin SOS: Centre for Sustainable Ocean Science -huippuyksikössä, ja vastaa myös Åbo Akademin meritutkimuksesta Saaristokeskus Korpoströmissä, Korppoossa.
Boströmillä on vahva pohjoismaalainen ja eurooppalainen tutkijaverkosto ja hän on aktiivinen useissa biodiversiteettiin ja ennallistamiseen liittyvissä hankkeissa. Hänen työnkuvaansa kuuluu myös tutkimukseen perustuvaa opetusta sekä ohjausta.
Boström pitää tärkeänä, että ilmasto- ja monimuotoisuusasioista puhutaan julkisessa keskustelussa yhdessä eikä erikseen.
”Vaikka ilmastonmuutos tuo merentutkijoille ja meille kaikille haasteita, ei pidä unohtaa, että rehevöityminen on edelleen Itämeren suurin ongelma. Esimerkiksi meren lämpeneminen pahentaa rehevöitymistä ja sitä kautta uhkaa useita herkkiä lajeja ja elinympäristöja varsinkin rannikkoalueilla”, hän toteaa.
Boström muistuttaa, että monimuotoinen luonto on tärkeä puskuri ilmastonmuutosta vastaan, ja sen säilyminen on edellytys elämän jatkuvuudelle maapallolla.
”Juuri nyt pohdiskellaan, miten eri maa- ja meriympäristöjä voisi parhaiten ennallistaa. Tämä on osittain askel oikeaan suuntaan, mutta pitäisi ehkä enemmän miettiä, mitkä asiat voisimme tehdä toisin, jotta kalliilta ennallistamishankkeilta vältyttäisiin.”
Jos Boström saisi muuttaa yhden asian Suomen biodiversiteettipolitiikassa, hän toivoisi sille lisää näkyvyyttä.
”Luonnon monimuotoisuuspolitiikka ei ole pelkästään päätöksentekijöiden, asiantuntijoiden ja eri alojen ammattilaisten asia vaan meidän kaikkien. Jotta monimuotoisuusasiat saisivat enemmän ymmärrystä ja vaikutusvoimaa, meidän on lisättävä biodiversiteettipolitiikan näkyvyyttä ja tätä kautta saada esimerkiksi ekosysteemipalvelukäsite tutuksi kaikille.”
Boströmin omassa elämässä luonnon monimuotoisuusteen liittyvät kysymykset ovat jatkuvasti läsnä niin työssä kuin vapaa-ajalla.
”Meribiologina ja tutkijana olen etuoikeutetussa asemassa, koska olen melkein päivittäin tekemisessä monimuotoisuuskäsitteen kanssa”, hän toteaa.
”Oman tutkimuksen kautta pääsen sukeltamaan Suomen ekologisesti merkittävimmille vedenalaisille meriluontoalueille ja seuraamaan Itämeren monimuotoisuuden muutoksia ja uhkakuvia. Kolmen lapsen isänä ja saaristolaisena yritän jatkuvasti innostaa lapsiani kunnioittamaan Saaristomeren ainutlaatuista eläin,- kasvi,- ja maisemamonimuotoisuutta.”
Christoffer Boström
Ympäristö- ja meribiologian apulaisprofessori
Åbo Akademi
christoffer.bostrom@abo.fi
puh. 050 431 8226
Kari Hyytiäinen
Luontopaneelin jäsen
Kari Hyytiäinen toimii Itämeren suojelun taloustieteen professorina Helsingin yliopiston taloustieteen osastolla ja Helsingin kestävyystieteen instituutissa (HELSUS). Hänellä on pitkäaikainen kokemus metsiin, maatalousluontoon ja vesistöihin liittyvästä ympäristö- ja resurssitaloustieteen tutkimuksesta.
Kari Hyytiäinen hakee tutkimuksen keinoin ratkaisuja erityisesti vesiekosysteemien ympäristöongelmien ennakoimiseksi ja ratkaisemiseksi. Hän on tutkinut mm. vesiensuojelun ohjauskeinoja, rehevöitymisen torjunnan kustannuksia ja hyötyjä Itämerellä sekä reunaehtoja ja tulevaisuudennäkymiä kestäville sinisen talouden elinkeinoille.
”Globaalit ympäristöongelmat: monimuotoisuuden köyhtyminen, saastuminen ja ilmastonmuutos ovat seurausta huonosti suunnittelusta tuotannosta ja ympäristövaikutuksista piittaamattomasta kulutuksesta. Vihreässä siirtymässä on tärkeää tunnistaa nykyinen ympäristökuormituksemme, panostaa uusiin teknologioihin, suunnata kulutusta ympäristön kannalta vähemmän haitallisiin tuotteisiin ja palveluihin sekä huolehtia kustannusten oikeudenmukaisesta ja reilusta jakautumisesta yhteiskunnassa”, Kari Hyytiäinen sanoo.
Hyytiäinen on johtanut useita monitieteisiä tutkimushankkeita ja toimii aktiivisesti kansainvälisissä verkostoissa. Hän on myös kiinnostunut tiedeviestinnän kehittämisestä ja tutkimukseen perustuvan tiedon tiivistämisestä politiikkasuosituksiksi. Hän toimi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan varadekaanina 2019-2022 vastuualueenaan yhteiskunnallinen vuorovaikutus, ja johtaa tällä hetkellä veden ja ruoan vuorovaikutuksiin liittyvää teema-aluetta Helsingin yliopiston monitieteisessä RESET-tutkimusohjelmassa.
”Kaikki taloudellinen toiminta nojaa jollakin tavalla luonnonvaroihin ja ekosysteemeihin. Siksi on tärkeää sanoittaa luonnon monimuotoisuuden merkitys myös talouden kielelle. Luontopääoma on varallisuutta, joka pitkälle määrittää nykyisten ja tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyvinvointiin”, toteaa Hyytiäinen.
Kari Hyytiäinen
Professori
Helsingin yliopisto
kari.hyytiainen@helsinki.fi
puh. 029 415 8084
Simo Häyrynen
Luontopaneelin jäsen
Dosentti Simo Häyrynen on monialainen kestävyyssiirtymän ja sen oikeudenmukaisuuden tutkija. Hänen asiantuntemuksensa keskittyy erityisesti kestävyysmurrosten alueelliseen ja kulttuuriseen ulottuvuuteen.
Simo Häyrynen työskentelee ympäristöpolitiikan yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Hän on lisäksi yhteiskuntapolitiikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa ja kulttuuripolitiikan dosentti Turun yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskiössä ovat ihmisten luontosuhteiden erot, ristiriidat ja kehityspotentiaali eri teemoissa, kuten luonnonvaratuotannossa (turve, kaivannaiset), infrastruktuurissa (liikenne, jätevesihuolto), maanviljelyssä, koulutuksessa ja yleensä syrjäisten alueiden murroksessa. Kysymyksessä ei silloin ole pelkästään ympäristön heikkenemisen tai ympäristötoimien laskennalliset kuormitukset vaan se, miten epäoikeudenmukaisuusasetelmia tietoisesti rakennetaan esimerkiksi kulttuurisääntelyllä ja muistin politiikalla, ja miten epäoikeudenmukaisuuskäsitykset heijastavat luonnon vaihtelevaa roolia yhteiskunnassa.
”Yksinkertaistavien polarisaatioiden sijasta kaivataan kontekstiherkkää tulkintaa. On ymmärrettävä ne yhteiskunnalliset reunaehdot ja vuosisataiset kulttuuritraditiot, joista käsitykset ponnistavat ja muodostavat uuden tiedon omaksumisalustaa”, Häyrynen kuvailee.
Häyrynen on työskennellyt opetus-, tutkimus- ja hanketehtävissä 25 vuotta, nykyisin Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksella. Hän on vetänyt monialaisia tiedeprojekteja Metsäalan tulevaisuusfoorumissa (Suomalaisen metsäalan tulevaisuuden skenaariot) ja Cuporessa (Kulttuuristen vaikutusten arviointi). Viimeaikaiset akatemiaprojektit ovat paneutuneet kestävyyssiirtymän vastaanottoon Euroopan syrjäalueilla ja entisten teollisuuspaikkakuntien selviytymisstrategioihin useissa Euroopan maissa. Tällä haavaa hän osallistuu Argumenta-hankkeeseen, joka rakentaa tieteidenvälistä yhteyttä kestävyyden ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ulottuvuuden välille yhteiskunnallisissa marginaaleissa.
Hän on ollut Suomen Akatemian tiedeasiantuntijana yhteiskunta- ja humanistista näkökulmaa ympäristökysymyksiin kehittävissä kansainvälisissä rahoitusohjelmissa, Suomen edustaja Ympäristökansalaisuuden eurooppalaisessa verkostossa (CostAction16229) sekä yliopiston edustajana useissa maakunnallisissa kulttuuri- ja kulttuuriympäristöelimissä. Julkisuudessa Häyrynen on ottanut osaa esimerkiksi turvetuotannon siirtymää koskeviin keskusteluihin.
”Asutan vanhaa kansakoulua kaupungin ulkopuolella, viimeisen jääkauden muokkaamien vesistöjen ja moreenipitoisten harjualueitten välissä. Luonnonkäytön historialliset kerrostumat, luonnon monimuotoisuus ja sen uhat ovat jatkuvasti läsnä. Harjumuodostelmien takia alue on ajoittaisen soranottokiinnostuksen kohteena, mikä on lisännyt kyläläisten keskuudessa mielenkiintoa ympäristöpolitiikkaan. Huonojen julkisten liikenneyhteyksien vuoksi kuljemme työ- ja kaupunkimatkat biokaasuautolla ja sähköpyörällä. Talo lämpiää maalämmöllä. Käytämme runsaasti metsän ja oman maan antimia”, Häyrynen kertoo.
Simo Häyrynen
Yliopistonlehtori
Itä-Suomen yliopisto
simo.hayrynen@uef.fi
puh. 050 501 2427
Jaana Jarva
Luontopaneelin jäsen
Jaana Jarva on ympäristögeologian asiantuntija. Hän tuo Luontopaneeliin osaamista maaperä- ja hydrogeologiasta sekä geotiedon roolista kestävässä maankäytön suunnittelussa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
Jaana Jarva toimii johtavana asiantuntijana Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Ympäristöratkaisut-yksikössä. Hänen asiantuntemuksensa liittyy erityisesti maaperän geokemiaan, pohjavesiin ja ympäristöriskien arviointiin. Hän on työskennellyt näiden teemojen parissa Suomessa, EU:ssa sekä kehitysyhteistyöprojekteissa Kaakkois- ja Keski-Aasiassa. Jarva on lisäksi mukana Euroopan ympäristötieto- ja seurantaverkoston (Eionet) Land systems -asiantuntijaryhmässä sekä Ympäristön seurantastrategian toimenpideohjelman (YSS 2030) koordinaatioryhmässä.
”Suomalainen ympäristöosaaminen on kansainvälistä huippua. Sitä arvostetaan ja sille on kysyntää maailmalla. Kansainvälinen yhteistyö on avain maailmanlaajuisten ympäristöhaasteiden ratkaisemiseen. Suomi on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja on hienoa, että tämä näkyy meillä vahvasti myös eri toimijoiden, kuten tutkimusorganisaatioiden ja yritysten, vastuullisuustavoitteissa”, Jarva sanoo.
Jarva toimii GTK:n strategian painopistealueilla Geoympäristö ja Kestävät vesivarat. Hän on mukana tutkimusprojekteissa, jotka tuottavat tietoa maaperästä ja pohjavesistä tukemaan luonnon geologista monimuotoisuutta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä, ehkäisemään ympäristöriskejä, turvaamaan puhtaan ja riittävän juomaveden saannin kaikille sekä edistämään kestävää kehitystä maankäytön suunnittelussa.
”Luonnonmukaisten ratkaisujen tukeminen ja mahdollistaminen auttavat meitä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa sekä hyvän elinympäristön turvaamisessa.”
Vapaa-ajallaan Jarva mielellään rentoutuu luonnossa kävellen tai hiihtäen.
Jaana Jarva
Johtava asiantuntija
Geologian tutkimuskeskus
jaana.jarva@gtk.fi
puh. 029 503 2333
Matti Koivula
Luontopaneelin jäsen
Matti Koivula on ensimmäisen kauden jäsen Suomen Luontopaneelissa. Hän on tähänastisella urallaan toiminut ekologian ja metsätieteiden alojen tutkijana ja yliopisto-opettajana useissa koti- ja ulkomaisissa yliopistoissa, Metsäntutkimuslaitoksella sekä Luonnonvarakeskuksessa.
Koivula on vertaisarvioidun Canadian Journal of Forest Research -julkaisusarjan toimituskunnan jäsen. Muita kansallisia ja kansainvälisiä luottamustehtäviä on ollut metsä- , lintu- ja hyönteistieteiden asiantuntijaryhmissä, julkaisutoimituksissa ja yhdistyshallinnossa.
Matti Koivula on metsäentomologian eli metsähyönteistieteen tutkimusprofessori Luonnonvarakeskuksessa. Hänen tutkimustyötään kehystävät talousmetsien monimuotoisuuskysymykset ja toisaalta puustotuhodynamiikka. Koivulaa kiinnostavat erityisesti metsien kehitys, luonnonhoidon lajistovaikutukset, hyönteisten kannanvaihtelun ajurit sekä näiden keskinäiset kytkökset.
Tähänastisella tutkijanurallaan Koivula on julkaissut yli 70 vertaisarvioitua ja yli 200 muuta tieteellistä julkaisua ja raporttia. Luontopaneeliin hän tuo asiantuntemusta metsistä erityisesti lajistonäkökulmasta. Ennallistaminen, luonnonhoito, häiriödynamiikka ja metsätalous ovat keskeisiä aiheita hänen tutkimuksessaan. Näkökulmaa on laajentanut pitkäaikainen työskentely ekologisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten rajapinnassa.
Euroopan unionin ja Suomen kansallisten ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää hakea julkisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa sellaisia ratkaisuja, jotka eivät vaaranna kumpaakaan tavoitetta, sekä tehdä toimenpidelinjauksia pitkäjänteisesti, vuosikymmenien aikaperspektiivillä.
”Useimmat keinot ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi eivät nykytiedon valossa ole ristiriitaisia, kun tarkastellaan lähivuosikymmeniä. Vaikeampaa on niiden sovittaminen yhteiskunnan kaikkiin muihin tavoitteisiin. Koska yhteiskunta muuttuu ja toisaalta tieteellinen tieto on luonteeltaan itseään kerryttävää ja itseään korjaavaa, täytyy linjauksissa säilyttää joustavuus”, Koivula sanoo.
”Arvot, moraali ja etiikka ovat henkilökohtaisia ja ohjaavat itse kunkin elämää, mutta demokraattisessa yhteiskunnassa päätöksiä tehdään eri näkökulmien kompromissina. Tällöin omat arvot voivat joutua koetukselle“, Koivula toteaa.
“Mielestäni on yhteiskuntarauhan kannalta tärkeää, että päätöksenteko nojautuu erilaisten näkemysten todelliseen huomioimiseen. Tässä auttavat omasta näkökulmasta poikkeavienkin näkemyksien – varsinkin perusteltujen – arvostava kuunteleminen, oman näkökulman kirkastaminen itselle ja muille keskustelijoille sekä huolehtiminen siitä, että keskustelijat ymmärtävät käytetyt käsitteet suurin piirtein samalla tavalla.”
Matti Koivula
Tutkimusprofessori
Luonnonvarakeskus
matti.koivula@luke.fi
puh. 029 532 2251
Anna-Kaisa Kosenius
Luontopaneelin jäsen
Anna-Kaisa Kosenius
Yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto
anna-kaisa.kosenius@helsinki.fi
puh. 029 415 8093
Kuvaus lisätään myöhemmin
Aleksi Lehikoinen
Luontopaneelin jäsen
Helsingin yliopiston Luonnontieteellisellä keskusmuseolla Luomuksella yli-intendenttinä toimivan Aleksi Lehikoisen erikoisalaa ovat elinympäristömuutosten lajistovaikutukset lintuihin. Hän tuo Luontopaneeliin vahvaa näkemystä erilaisten yhteiskunnallisten toimenpiteiden vaikutuksesta lajeihin.
Aleksi Lehikoinen vastaa Luomuksella valtakunnallisesta linnustonseurannasta sekä vetää omaa the Helsinki Lab of Ornithology –tutkimusryhmäänsä.
”Tutkimusryhmäni selvittää, mitkä ovat elinympäristömuutosten (ilmastonmuutos mukaan lukien) luontovaikutuksia, lintuja tutkimuslajiryhmänä käyttäen. Tutkimukseni perustuu etenkin pitkiin vapaaehtoisten lintuharrastajien keräämiin havaintoaineistoihin niin Suomesta kuin ulkomailta, mikä mahdollistaa laaja-alaisten ilmiöiden tutkimisen”, Lehikoinen kertoo.
Hän toimii myös lintujen uhanalaisuusarvioinnista vastaavan lintutyöryhmän puheenjohtajana sekä Euroopan linnustonseurannan hallituksessa, ja edistää työnsä puolesta myös avointa tiedettä Luomuksen koordinoivan Suomen Lajitietokeskuksen puitteissa.
Lehikoinen tuntee hyvin paitsi ilmastonmuutoksen lajistovaikutuksia, myös muita elinympäristömuutosten vaikutuksia. Tämä auttaa ymmärtämään, miten erilaiset yhteiskunnalliset toimenpiteet voivat vaikuttaa lajeihin.
”Linnut toimivat hyvinä elinympäristön indikaattoreina. Alempien trofiatasojen muutokset heijastuvat helposti ravintoketjun huipulla oleviin lintuihin, joista on laajojen seurantojen ansiosta paljon aineistoa”, Lehikoinen kertoo.
Hän tuo Luontopaneeliin myös osaamista maa- ja metsätalouden lajistovaikutuksista sekä riistalajien ekologiasta. Lehikoinen toivoisi asiantuntijoiden sekä päätöksentekijöiden huomion keskittyvän juuri nyt siihen, millaisilla toimenpiteillä käynnissä olevia ilmasto- ja luontokriisejä voidaan parhaiten estää samanaikaisesti.
”Luonnon monimuotoisuuden huomiointi tulee valtavirtaistaa nostamalla se poliittisten päätösten ytimeen yhdenvertaiseksi teemaksi mm. terveyden ja talouden rinnalle. Loppupeleissä kysymys on myös ihmisen hyvinvoinnista”, Lehikoinen toteaa.
Omassa arjessaan Lehikoinen pyrkii vaikuttamaan luontokatoon osallistumalla niittyjen hoitotalkoisiin, hoitamalla oman takapihansa pientä niittyä sekä poistamalla lähialueilta haitallisia vieraslajeja. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen näkyy monin tavoin myös hänen päivittäisissä kulutusvalinnoissaan.
”Arkisimpia luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia tekoja ovat omat kulutuspäätöksemme. Käytän yhä enemmässä määrin vain kasviperäistä ravintoa ja suosin luomutuotteita, jotka vähentävät sekä ilmastopäästöjä että kuormittavat luontoa vähemmän. Lisäksi harkitsen muita ostoksia tarkasti ja ostan vain sen, mitä todella tarvitsen.”
Aleksi Lehikoinen
Yli-intendentti
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
aleksi.lehikoinen@helsinki.fi
puh. 045 137 5732
Heikki Mykrä
Luontopaneelin jäsen
Heikki Mykrä on sisävesien luonnon monimuotoisuuteen perehtynyt erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksesta. Häntä kiinnostaa erityisesti vesistöjen ja rantametsien vuorovaikutus. Mykrä aloitti Luontopaneelin jäsenenä vuoden 2024 alussa.
Mykrä on tutkinut laajasti maankäytön ja muun ihmistoiminnan vaikutuksia vesistöjen luonnon monimuotoisuuteen ja toiminnallisiin prosesseihin. Etenkin pienet latvavesistöt ja niiden eliöstö ovat keskiössä hänen tutkimuksissaan. Viime vuosina vesistöjen rantametsät ja niiden monimuotoisuus ovat olleet hänelle tärkeitä tutkimusaiheita. Oleellinen osa Mykrän työtä ovat myös lajiston monimuotoisuuden mallinnus ja lajikadon arviointi. Taustaltaan Mykrä on hydrobiologi eli vesistötutkija ja vesistöekologian dosentti.
Mykrä haluaa nostaa esiin pienempien virtavesien merkityksen.
”Pienvedet ovat tärkeitä, koska ne valuvat isoihin vesistöihin. Ne ovat todella arvokkaita luonnon monimuotoisuuden kannalta. Pienvedet vaikuttavat maaympäristöönkin, ja esimerkiksi rantametsät ovat ihan omanlaisiaan elinympäristöjä. Pienet purouomat ovat voimakkaasti ihmistoiminnan muuttamia, eikä luonnontilaisia uomia ole eteläisessä Suomessa juurikaan enää jäljellä. Helmi-ohjelmassa on aloitettu pienvesien kunnostukset, joten näkyvissä on jonkinlainen valon pilkahdus,” Mykrä toteaa.
Käytännön metsänhoito on tuttua Mykrälle sekä työn kautta että henkilökohtaisesta elämästä.
”Maa- ja metsätalouden hajakuormitus on edelleen iso ongelma. Uskon vahvasti siihen, että vesistöjen tilaa voidaan parantaa myös talouskäytössä olevilla alueilla. Tiedon lisääminen voisi merkittävästi auttaa, koska monella metsänomistajalla on halukkuutta oppia kestävästä metsänhoidosta,” Mykrä sanoo
Tutkijan mukaan luontokato ratkaistaan sillä, että tiedostetaan luonnon arvo.
”Jokaisen pitäisi omalla tekemisellään pyrkiä huomioimaan luonto ja kuluttaa järkevästi. Isot ratkaisut tehdään kuitenkin poliittisella puolella. On hienoa, että Luontopaneelin jäsenenä saan tuoda tutkimustietoa päätöksenteon tueksi.”
Vapaa-aikansa oululainen Mykrä viettää luonnossa monipuolisesti harrastaen.
”Olen kalastanut siitä lähtien kun opin kävelemään. Olen myös aloitteleva metsästäjä. Harrastus tuli elämääni perheeseen adoptoidun suomenajokoiran, Ilon, myötä. Ilon kanssa harrastaminen on huikean palkitsevaa ja se tuo elämääni myös liikunnan iloa”.
Heikki Mykrä
Erikoistutkija
Suomen ympäristökeskus
heikki.mykra@syke.fi
puh. 029 525 1436
Tiina Onkila
Luontopaneelin jäsen
Professori Tiina Onkila on vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija. Hän tuo Luontopaneeliin osaamista luonnon ja liiketoiminnan suhteista ja siitä, miten ja millaisin käytäntein luontokadon torjunta voitaisiin huomioida liiketoiminnassa.
Tiina Onkila työskentelee yritysten ympäristöjohtamisen professorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hänen tutkimuksensa keskittyy erityisesti yritysten ympäristövastuisiin, luontokadon torjumiseen liiketoiminnassa, ympäristövastuullisiin yrityskäytänteisiin sekä kestävyystoimijuuteen. Hän on ollut myös mukana kehittämässä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun kansainvälistä Corporate Environmental Management -maisteriohjelmaa useiden vuosien ajan.
Onkila tunnistaa aukon luontokatoon liittyvän tiedon soveltamisessa liiketoiminnassa.
”Useimmat suurimmista luontokadon syistä linkittyvät joko suoraan tai välillisesti yritystoiminnan vaikutuksiin. Tämän vuoksi meidän on tarpeen yhä enemmän luoda kytköksiä luonnontieteellisen ymmärryksen ja yrityskäytänteiden muuttamisen välille”, Onkila toteaa.
Onkila uskoo, että luontokadon torjumisen huomioiminen on astumassa vahvasti liiketoiminnan ympäristövastuiden kenttään, ilmastonmuutoksen rinnalle.
”Luontopaneelissa asiantuntemukseni keskittyy erityisesti luonnon köyhtymisen huomioimiseen liiketoiminnan käytänteissä. Nykyisessä tutkimuksessani analysoin tätä muutosta esimerkiksi siihen liittyvien jännitteiden ja tarvittavan johtajuuden kautta”, Onkila sanoo.
Yrityksiltä puuttuu vielä työkaluja ja osaamista luonnon köyhtymisen huomioimiseen toiminnassaan. Onkila toivookin yhä enemmän huomiota siihen, miten ratkaisuja saadaan luotua liiketoiminnan kentälle.
”Näiden ratkaisujen luominen ei ole kuitenkaan helppoa, sillä törmäämme usein jännitteisiin suhteisiin esimerkiksi kestävyyden muiden osa-alueiden kanssa. Toivonkin tulevaisuudessa yhä vahvempaa yhteistyötä eri tieteenalojen ja yhteiskunnallisten toimijoiden välillä ratkaisujen luomiseksi ja luontokadon torjumiseksi”, Onkila summaa.
Onkila on juuriltaan keskisuomalainen ja kasvanut maaseudulla vahvaan luontosuhteeseen.
”Pidän myös vapaa-ajallani luonnon hyvinvointia suuressa arvossa, ja nautin erityisesti rauhasta, jonka luonto tarjoaa”, Onkila sanoo.
Tiina Onkila
Professori
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
tiina.onkila@jyu.fi
puh. 040 576 7818
Tiina Paloniitty
Luontopaneelin jäsen
Tiina Paloniitty
Apulaisprofessori
Helsingin yliopisto
tiina.paloniitty@helsinki.fi
Kuvaus lisätään myöhemmin
Minna Pappila
Luontopaneelin 2. varapuheenjohtaja
Oikeustieteen erikoistutkijana Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa toimiva dosentti Minna Pappila tuo Suomen Luontopaneeliin kotimaisen ja EU:n ympäristölainsäädännön asiantuntemusta.
Minna Pappila kiinnostui luonnon monimuotoisuutta koskevasta sääntelystä alun perin metsien suojelun kautta. Hän tarkasteli väitöskirjassaan Suomen ja Venäjän metsäsääntelyä ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Monimuotoisuuden suojelun ohella hän on kiinnostunut mm. ilmastosääntelystä, maankäytön suunnittelusta, yritysvastuusta ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksista.
Pappilan mielestä luonnon monimuotoisuuden suojelu tulisi nostaa yhtä tärkeäksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi kuin ilmastonmuutos.
”Metsätalouden vastuuta tulisi korostaa entisestään. Nyt Suomessa on parikymmentä vuotta esitetty, että meillä harjoitetaan kestävää metsätaloutta, vaikka lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnit osoittavat toista”, Pappila toteaa ja peräänkuuluttaa tehokkaampia keinoja monimuotoisuuden suojeluun talousmetsissä. ”Aloittaisin puronvarsien tehosuojelusta”, hän sanoo.
Jos Pappila saisi toteuttaa yhden biodiversiteettipolitiikkahaaveensa, hänen ei tarvitse kauan miettiä, mikä se olisi:
”Suojelisin heti kaikki Suomen vanhat metsät.”
Luonnon monimuotoisuuden suojeleminen on lähellä Pappilan sydäntä myös työn ulkopuolella ja vahvasti läsnä hänen jokapäiväisissä valinnoissaan.
”Omassa arjessani koetan kuluttaa mahdollisimman vähän – tähän kuuluu mm. vaatteiden ja elektroniikan ostaminen käytettynä aina kuin mahdollista ja kotimaisen kasvispainotteisen ruoan syöminen. Lentämättä olen ollut kesästä 2019 lähtien. Maalla asuvana autoilua ei voi välttää, mutta biokaasulla toimiva auto vähentää päästöjäni. Olen myös mukana SLL Hirvijokilaakson hallituksessa. Toimintamme painopistealueena on perinnebiotooppien hoito Maskun ja Nousiaisten alueella”, Pappila kertoo.
Minna Pappila
Metsä- ja biodiversiteettioikeuden dosentti, erikoistutkija
Suomen ympäristökeskus
minna.pappila@syke.fi
puh. 040 517 1219
Ilari Sääksjärvi
Luontopaneelin varapuheenjohtaja
Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari Sääksjärvi toimii kuluvalla kaudella Luontopaneelin toisena varapuheenjohtajana. Kokeneena tiedeviestijänä Sääksjärvi näkee tieteen tärkeänä osana yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän uskoo, että suomalaisella tiedeosaamisella on paljon annettavaa kansainväliselle yhteistyölle.
Ilari Sääksjärvi työskentelee Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professorina ja johtaa yliopiston biodiversiteettiyksikköä. Hän toimii myös Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta vastaavana varadekaanina. Sääksjärven tutkimusaloihin kuuluvat esimerkiksi sademetsätutkimus ja hyönteistiede. Tutkimusurallaan hän on löytänyt kaiken kaikkiaan satoja tuntemattomia eläinlajeja erityisesti Amazonin alueelta ja nimennyt niitä noin 200 lajia.
Sääksjärvi on työskennellyt luonnon monimuotoisuuden globaalien kysymysten parissa koko tutkimusuransa.
”Työni sademetsien parissa on tarjonnut minulle mahdollisuuden seurata läheltä globaalia luonnon monimuotoisuuteen liittyvää keskustelua. Toivon taustani tuovan monipuolista näkökulmaa myös Suomea koskeviin biodiversiteettikysymyksiin.”
Sääksjärvi pitää luonnon köyhtymistä yhtenä keskeisimpänä luonnon monimuotoisuuden kysymyksenä maailmanlaajuisesti. Sääksjärvi haluaa myös muistuttaa, että luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa.
”Olen viime vuosien aikana nostanut aktiivisesti luonnon köyhtymiseen liittyvää keskustelua ilmastonmuutoksen rinnalle. Luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos ovat haasteita, joista pitää keskustella samalla viivalla. Tätä haluan edelleen painottaa.”
Kokeneena tiedeviestijänä Sääksjärvi näkee tieteen tärkeänä osana yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän myös uskoo, että suomalaisella tiedeosaamisella on paljon annettavaa kansainväliselle yhteistyölle.
”Olen jo nuoresta tutkijasta lähtien kertonut tieteestä suurelle yleisölle. Suomessa on jo vuosikymmenten ajan tehty upeaa ja monipuolista luonnon monimuotoisuuteen liittyvää tutkimusta. Minusta Suomen olisi mahdollista ottaa rohkeampi asema myös kansainvälisessä biodiversiteettipolitiikassa”, summaa Sääksjärvi.
Vapaa-ajallaan Sääksjärvi viihtyy luonnossa ja nauttii erityisesti luonnossa liikkumisesta.
”Minulle tärkeät harrastukset liittyvät kaikki luonnossa liikkumiseen. Perheemme retkeilee ja telttailee paljon. Luonnon monimuotoisuuden ihailu ja arvostus tuo paljon iloa ja voimia elämään.”
Sääksjärvi uskoo, että kestävät valinnat ja elämäntavat ovat yhdistettävissä niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin.
”Harrastan esimerkiksi polkujuoksua ja pitkän matkan pyöräilyä. Nämä harrastukset ovat luonnon kannalta kestäviä valintoja ja tuovat voimia myös työelämääni.”
Ilari Sääksjärvi
Biodiversiteettitutkimuksen professori
Turun yliopisto
ileesa@utu.fi
puh. 040 546 0976
Lili-Ann Wolff
Luontopaneelin jäsen
Lili-Ann Wolff on kasvatustieteilijä, ja ensimmäistä kautta Luontopaneelin jäsen. Hän tuo paneeliin näkemystä ja osaamista siitä, miten tietoisuutta aikamme avainkysymyksistä, kuten luontokadosta ja ilmastomuutoksesta, voidaan lisätä. Tärkeä aihe Wolffin tutkimuksessa on, miten koulutuksen keinoin voidaan edistää ihmisten voimaantumista ja toiminnallisuutta luonnon ja ympäristön hyväksi.
Lili-Ann Wolff toimii dosenttisopimuksella Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, jossa hän on aiemmin työskennellyt vanhempana yliopistonlehtorina. Hänen työtehtäviinsä kuului varhaiskasvatuksen, peruskoulun ja lukion opettajien koulutus luonnontieteiden didaktiikassa eli opetusopissa. Ennen sitä hän toimi yleisen ja aikuiskasvatuksen lehtorina sekä Helsingin yliopistossa että Åbo Akademissa, ja vastasi esimerkiksi tieteen filosofian, kestävän kehityksen, kestävyyskasvatuksen sekä kestävän johtajuuden kursseista.
Wolffin vahvuuksiin kuuluu monitieteinen näkemys kolmelta eri alalta: kasvatustiede, filosofia sekä luonnontieteet, kuten biologia ja maantiede. Hän on aina ollut valmis yhdistämään erilaisia tiedon- ja tieteenaloja sekä käytännön opetuksessa että tutkimuksessa.
“Tieteenalarajat ylittävä tutkimus tuo yhteen tutkijat, päättäjät ja monet muut sidosryhmät. Tieteidenvälisessä prosessissa osallistujat oppivat ymmärtämään kysymyksiä ja ratkaisemaan ongelmia tavoilla, jotka ovat yksittäisiä tieteenaloja laajempia. Eri näkökulmat sulautuvat yhteen luovaksi oppimisprosessiksi. Erilainen asiantuntemus ja erilaiset tiedon muodot ratkaisevat yhdessä haastavia ajankohtaisia ongelmia”, Wolff sanoo.
Wolffilla on vahva tutkimusverkosto, johon kuuluu eri tieteenaloja edustavia tutkijakollegoita neljältä mantereelta sekä yhteistyökumppaneita myös tiedemaailman ulkopuolelta, kuten taiteen ja käytännön luonnonsuojelun aloilta. Hänen tutkimusaiheitaan ovat esimerkiksi luonnontieteiden opetus, biodiversiteettikasvatus, kestävyyskasvatuksen etiikka, transformatiivinen oppiminen, luonto osana koulun katsomusaineita, ihmisen luontosuhde sekä luonnon rooli sivistyksessä.
Wolffilla on myös kansainvälistä kokemusta ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen kehittämisestä. Hän on toiminut erilaisten työryhmien jäsenenä 1980-luvulta lähtien. Hänen kirjoittajaprofiilinsa on laaja, ja käsittää yli 200 kirjoitusta populaaritieteestä teoreettiseen kasvatusfilosofiaan, sanomalehtijutuista ja blogiteksteistä tietosanakirja-aineistoihin ja tieteellisiin artikkeleihin.
Vuonna 2024 Wolff oli suomalaisen johtokunnan jäsen saastuneiden elinympäristöjen parantamiseen keskittyneessä EU COST Action Protection, Resilience, Rehabilitation of Damaged Environment (PHOENIX) -hankkeessa. Hän on mukana Pohjoismaiden ministerineuvoston kestävyyskasvatuksen asiantuntijaryhmässä ja Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n koulutus- ja viestintätoimikunnan jäsen.
Wolff haluaa edistää ihmisten luontosuhdetta, ja hänelle ajatus ihmisestä osana luontoa on mitä keskeisin. Luonnon monimuotoisuuteen liittyvä kasvatus on osa kestävyyskasvatusta, ja liittyy keskeisesti myös ilmastokasvatukseen.
“Niin kauan kuin planeettamme tulevaisuus on vaarassa, nämä asiat ovat ensisijaisia kaikessa opetuksessa. Yhä nopeammin etenevän luontokadon ratkaiseminen vaatii kasvatuksen keinoja”, Wolff sanoo.
“Ympäristökasvatuksessa ei ole kyse ainoastaan tiedon välittämisestä tai taitojen opettamisesta. Luonnon monimuotoisuuden ja luonnonsuojelun lisäksi kasvatukseen liittyy käsitys kaikkien kansalaisten tasa-arvosta, resurssien oikeudenmukaisesta jakautumisesta sekä puhtaan juomaveden ja ruoan saatavuudesta. Aiheeseen liittyy myös monia eettisiä kysymyksiä, esimerkiksi muiden lajien arvostamisesta. Tietoisuus luonnon monimuotoisuudesta rakentuu vuorovaikutuksessa, jossa keskenään vastakkaisetkin näkökulmat saavat kunnioittavasti kohdata toisensa ja saada äänensä kuuluviin.”
“Vietän paljon aikaa luonnossa ja seuraan luonnon tapahtumia metsässä, merellä, kaupungissa ja maaseudulla. Arvostan luonnon estetiikkaa ja etsin luonnonympäristöistä inspiraatiota taiteeseen ja tutkimukseen – sekä yksin, että muiden seurassa. Lasten näkökulmat ovat aina olleet ajankohtaisia työssäni. Paikallisen vesisuojeluyhdistyksen sihteerinä ja entisenä puheenjohtajana olen osallistunut muun muassa tekopadon rakentamiseen ja ylläpitämiseen”, Wolff kertoo.
Lili-Ann Wolff
Ympäristökasvatuksen dosentti
Helsingin yliopisto
lili-ann.wolff@helsinki.fi
puh.029 412 3448
Janne Kotiaho
Luontopaneelin puheenjohtaja
Janne Kotiaho toimii toista kauttaan Suomen Luontopaneelin puheenjohtajana. Hänellä on pitkä ja laaja-alainen kokemus alan tutkimuksesta sekä erilaisista yhteiskunnallisista luottamustehtävistä luonnon monimuotoisuuden kysymyksissä – sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolta. Kotiahon mukaan luontokato ja ilmastonmuutos ovat yhteiskunnan perustavia tulevaisuuden kysymyksiä.
Janne Kotiaho toimii ekologian professorina Jyväskylän yliopistossa, minkä lisäksi hän johtaa yliopiston tiedekuntien muodostamaa monitieteistä, resurssiviisauteen erikoistunutta JYU.Wisdom-tutkimusyhteisöä. Kotiahon tutkimusintresseihin lukeutuvat erityisesti ekologiaan, evoluutiobiologiaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon liittyvät kysymykset.
Mittavalla tutkimusurallaan Kotiaho on tuottanut kaiken kaikkiaan 170 tieteisartikkelia, 43 tieteellistä arviointiraporttia sekä laatinut kymmeniä muita julkaisuja ja osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Luontopaneeliin hän tuo asiantuntemustaan eritoten elinympäristöjen ennallistamisesta, ekologisista kompensaatioista ja kansainvälisistä sopimusneuvotteluista.
Julkisessa keskustelussa tulisi nyt Kotiahon mielestä ennen muuta kiinnittää huomiota kiihtyvään luontokatoon ja ilmastonmuutokseen.
”Juuri tällä hetkellä meitä koskettaa luonnonmonimuotoisuuskriisi yhdessä ilmastonmuutoksen kanssa. Mielestäni erittäin tärkeä tavoite olisi asettaa velvoite luontohaittojen hyvittämisestä. Käytännössä ilman sitä emme voi saavuttaa luontokadon pysäyttämistä nykyisessä maailmassa”, Kotiaho toteaa.
Suomen biodiversiteettipolitiikan ratkaisevat kysymykset liittyvät Kotiahon mukaan juuri yhteiskunnan eri toimijoiden ympäristövastuiden määrittämiseen. Tulevaisuuden ratkaisujen tulisi Kotiahon mielestä ulottua koskemaan yhteiskunnan kaikkia sektoreita.
”Kaiken kokoisista luontohaitoista tulisi säätää jokaisella sektorilla lakisääteinen velvoite hyvittämisestä, aina rakentamisesta maa- ja metsätalouteen”, summaa Kotiaho.
Suomen Luontopaneelin lisäksi Kotiaho vaikuttaa aktiivisesti myös muissa yhteiskunnallisissa verkostoissa. Hän toimi muun muassa hallitustenvälisen luontopaneelin (Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services, IPBES) elinympäristöjen tilaa ja sen edistämistä koskevan arviointiraportin koordinoivana pääkirjoittajana vuosina 2015-2018. Hän on myös Koneen Säätiön hallituksen jäsen.
Janne Kotiaho
Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja
Ekologian professori
Jyväskylän yliopisto
janne.kotiaho@jyu.fi
puh. 050 594 6881
Juha Aalto
Luontopaneelin jäsen
Ilmatieteen laitoksella toimivan tutkimusprofessori Juha Aallon erikoisalaa ovat ilmastonmuutoksen vaikutukset. Hän tuo Luontopaneeliin laaja-alaista osaamista siitä, miten ilmastonmuutos näkyy erityisesti pohjoisessa luonnossa.
Juha Aalto työskentelee tutkimusprofessorina Ilmatieteen laitoksen Ilmastovaikutukset ja sopeutuminen -tutkimusyksikössä. Hänen tutkimuksensa keskittyy ymmärtämään ilmastonvaihteluita ja -muutosta erityisesti maaekosysteemit huomioiden. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisten biologisesti tärkeiden ilmastomuuttujien, kuten kasvukausien, hellejaksojen tai lumiolojen muutosten ymmärtämistä.
”Ilmasto lämpenee pohjoisilla alueilla jopa neljä kertaa globaalia keskiarvoa nopeammin. Tutkimukseni pyrkii ymmärtämään ilmastonmuutoksen käytännön vaikutuksia pohjoiseen luontoon koko Arktisesta alueesta aina paikallistasolle saakka. Erityisen kiinnostavaa on selvittää pohjoisten pienilmastojen ominaisuuksia ja muutoksia, ja miten ne kytkeytyvät luonnon monimuotoisuuteen sitä mahdollisesti suojelevana tekijänä”, Aalto kertoo.
”Myös muut ilmastonmuutokseen vahvasti kytkeytyvät teemat, kuten Pohjois-Euroopan maastopalot tai Arktisen ikiroudan sulaminen, ovat olleet työpöydälläni viime aikoina”, Aalto jatkaa.
Aalto toimii myös Euroopan ympäristötieto- ja seurantaverkostossa (EIONET) sekä kansallisessa IPBES-työryhmässä tavoitteenaan tuoda luontokeskusteluun lisää ilmastonäkökulmaa. Hän tunnistaa ilmasto- ja luontotiedon yhteensovittamisen merkityksen.
”Ilmastonmuutos ja luontokato ovat vahvasti kytkeytyneitä toisiinsa. Työni pyrkii tuottamaan ilmastotietoa, jolla on erityisen suuri merkitys esimerkiksi eliöstölle. Kattavat havaintoaineistot ja mallintaminen ovat keskeisessä roolissa tutkimuksessani”, Aalto toteaa.
Aalto on juuriltaan kaupunkilainen, mutta kasvanut sekä mökillä että kenttätöissä Lapin tuntureilla vietettyjen vuosien aikana vahvaan luontosuhteeseen.
”Luonto on minulle tärkeä paikka tehdä työtäni, virkistäytyä ja rauhoittua – suomalaisen luonnon kauneus kaikessa moninaisuudessaan vetää nöyräksi. Omassa arjessani pyrin kiinnittämään huomiota kulutukseeni ja ruokavaliooni, sekä vähentämään ei-välttämätöntä matkustamista luonnon suojelemiseksi”, Aalto sanoo.
Juha Aalto
Tutkimusprofessori
Ilmatieteen laitos
juha.aalto@fmi.fi
puh. 029 539 3146
Christoffer Boström
Luontopaneelin jäsen
Christoffer Boström on Luontopaneelin ainoa meribiologi. Hän toimii paneelissa meriekosysteemin puolestapuhujana, tuoden vahvaa näkemystä Itämeren monimuotoisuuteen liittyvistä kysymyksistä uhkakuvineen ja mahdollisuuksineen.
Christoffer Boström työskentelee apulaisprofessorina Åbo Akademissa, jossa meri ja merenkulku on yksi strategisista tutkimusprofiileista. Boström työskentelee mm. Åbo Akademin SOS: Centre for Sustainable Ocean Science -huippuyksikössä, ja vastaa myös Åbo Akademin meritutkimuksesta Saaristokeskus Korpoströmissä, Korppoossa.
Boströmillä on vahva pohjoismaalainen ja eurooppalainen tutkijaverkosto ja hän on aktiivinen useissa biodiversiteettiin ja ennallistamiseen liittyvissä hankkeissa. Hänen työnkuvaansa kuuluu myös tutkimukseen perustuvaa opetusta sekä ohjausta.
Boström pitää tärkeänä, että ilmasto- ja monimuotoisuusasioista puhutaan julkisessa keskustelussa yhdessä eikä erikseen.
”Vaikka ilmastonmuutos tuo merentutkijoille ja meille kaikille haasteita, ei pidä unohtaa, että rehevöityminen on edelleen Itämeren suurin ongelma. Esimerkiksi meren lämpeneminen pahentaa rehevöitymistä ja sitä kautta uhkaa useita herkkiä lajeja ja elinympäristöja varsinkin rannikkoalueilla”, hän toteaa.
Boström muistuttaa, että monimuotoinen luonto on tärkeä puskuri ilmastonmuutosta vastaan, ja sen säilyminen on edellytys elämän jatkuvuudelle maapallolla.
”Juuri nyt pohdiskellaan, miten eri maa- ja meriympäristöjä voisi parhaiten ennallistaa. Tämä on osittain askel oikeaan suuntaan, mutta pitäisi ehkä enemmän miettiä, mitkä asiat voisimme tehdä toisin, jotta kalliilta ennallistamishankkeilta vältyttäisiin.”
Jos Boström saisi muuttaa yhden asian Suomen biodiversiteettipolitiikassa, hän toivoisi sille lisää näkyvyyttä.
”Luonnon monimuotoisuuspolitiikka ei ole pelkästään päätöksentekijöiden, asiantuntijoiden ja eri alojen ammattilaisten asia vaan meidän kaikkien. Jotta monimuotoisuusasiat saisivat enemmän ymmärrystä ja vaikutusvoimaa, meidän on lisättävä biodiversiteettipolitiikan näkyvyyttä ja tätä kautta saada esimerkiksi ekosysteemipalvelukäsite tutuksi kaikille.”
Boströmin omassa elämässä luonnon monimuotoisuusteen liittyvät kysymykset ovat jatkuvasti läsnä niin työssä kuin vapaa-ajalla.
”Meribiologina ja tutkijana olen etuoikeutetussa asemassa, koska olen melkein päivittäin tekemisessä monimuotoisuuskäsitteen kanssa”, hän toteaa.
”Oman tutkimuksen kautta pääsen sukeltamaan Suomen ekologisesti merkittävimmille vedenalaisille meriluontoalueille ja seuraamaan Itämeren monimuotoisuuden muutoksia ja uhkakuvia. Kolmen lapsen isänä ja saaristolaisena yritän jatkuvasti innostaa lapsiani kunnioittamaan Saaristomeren ainutlaatuista eläin,- kasvi,- ja maisemamonimuotoisuutta.”
Christoffer Boström
Ympäristö- ja meribiologian apulaisprofessori
Åbo Akademi
christoffer.bostrom@abo.fi
puh. 050 431 8226
Kari Hyytiäinen
Luontopaneelin jäsen
Kari Hyytiäinen toimii Itämeren suojelun taloustieteen professorina Helsingin yliopiston taloustieteen osastolla ja Helsingin kestävyystieteen instituutissa (HELSUS). Hänellä on pitkäaikainen kokemus metsiin, maatalousluontoon ja vesistöihin liittyvästä ympäristö- ja resurssitaloustieteen tutkimuksesta.
Kari Hyytiäinen hakee tutkimuksen keinoin ratkaisuja erityisesti vesiekosysteemien ympäristöongelmien ennakoimiseksi ja ratkaisemiseksi. Hän on tutkinut mm. vesiensuojelun ohjauskeinoja, rehevöitymisen torjunnan kustannuksia ja hyötyjä Itämerellä sekä reunaehtoja ja tulevaisuudennäkymiä kestäville sinisen talouden elinkeinoille.
”Globaalit ympäristöongelmat: monimuotoisuuden köyhtyminen, saastuminen ja ilmastonmuutos ovat seurausta huonosti suunnittelusta tuotannosta ja ympäristövaikutuksista piittaamattomasta kulutuksesta. Vihreässä siirtymässä on tärkeää tunnistaa nykyinen ympäristökuormituksemme, panostaa uusiin teknologioihin, suunnata kulutusta ympäristön kannalta vähemmän haitallisiin tuotteisiin ja palveluihin sekä huolehtia kustannusten oikeudenmukaisesta ja reilusta jakautumisesta yhteiskunnassa”, Kari Hyytiäinen sanoo.
Hyytiäinen on johtanut useita monitieteisiä tutkimushankkeita ja toimii aktiivisesti kansainvälisissä verkostoissa. Hän on myös kiinnostunut tiedeviestinnän kehittämisestä ja tutkimukseen perustuvan tiedon tiivistämisestä politiikkasuosituksiksi. Hän toimi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan varadekaanina 2019-2022 vastuualueenaan yhteiskunnallinen vuorovaikutus, ja johtaa tällä hetkellä veden ja ruoan vuorovaikutuksiin liittyvää teema-aluetta Helsingin yliopiston monitieteisessä RESET-tutkimusohjelmassa.
”Kaikki taloudellinen toiminta nojaa jollakin tavalla luonnonvaroihin ja ekosysteemeihin. Siksi on tärkeää sanoittaa luonnon monimuotoisuuden merkitys myös talouden kielelle. Luontopääoma on varallisuutta, joka pitkälle määrittää nykyisten ja tulevien sukupolvien mahdollisuudet hyvinvointiin”, toteaa Hyytiäinen.
Kari Hyytiäinen
Professori
Helsingin yliopisto
kari.hyytiainen@helsinki.fi
puh. 029 415 8084
Simo Häyrynen
Luontopaneelin jäsen
Dosentti Simo Häyrynen on monialainen kestävyyssiirtymän ja sen oikeudenmukaisuuden tutkija. Hänen asiantuntemuksensa keskittyy erityisesti kestävyysmurrosten alueelliseen ja kulttuuriseen ulottuvuuteen.
Simo Häyrynen työskentelee ympäristöpolitiikan yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Hän on lisäksi yhteiskuntapolitiikan dosentti Itä-Suomen yliopistossa ja kulttuuripolitiikan dosentti Turun yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskiössä ovat ihmisten luontosuhteiden erot, ristiriidat ja kehityspotentiaali eri teemoissa, kuten luonnonvaratuotannossa (turve, kaivannaiset), infrastruktuurissa (liikenne, jätevesihuolto), maanviljelyssä, koulutuksessa ja yleensä syrjäisten alueiden murroksessa. Kysymyksessä ei silloin ole pelkästään ympäristön heikkenemisen tai ympäristötoimien laskennalliset kuormitukset vaan se, miten epäoikeudenmukaisuusasetelmia tietoisesti rakennetaan esimerkiksi kulttuurisääntelyllä ja muistin politiikalla, ja miten epäoikeudenmukaisuuskäsitykset heijastavat luonnon vaihtelevaa roolia yhteiskunnassa.
”Yksinkertaistavien polarisaatioiden sijasta kaivataan kontekstiherkkää tulkintaa. On ymmärrettävä ne yhteiskunnalliset reunaehdot ja vuosisataiset kulttuuritraditiot, joista käsitykset ponnistavat ja muodostavat uuden tiedon omaksumisalustaa”, Häyrynen kuvailee.
Häyrynen on työskennellyt opetus-, tutkimus- ja hanketehtävissä 25 vuotta, nykyisin Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksella. Hän on vetänyt monialaisia tiedeprojekteja Metsäalan tulevaisuusfoorumissa (Suomalaisen metsäalan tulevaisuuden skenaariot) ja Cuporessa (Kulttuuristen vaikutusten arviointi). Viimeaikaiset akatemiaprojektit ovat paneutuneet kestävyyssiirtymän vastaanottoon Euroopan syrjäalueilla ja entisten teollisuuspaikkakuntien selviytymisstrategioihin useissa Euroopan maissa. Tällä haavaa hän osallistuu Argumenta-hankkeeseen, joka rakentaa tieteidenvälistä yhteyttä kestävyyden ekologisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ulottuvuuden välille yhteiskunnallisissa marginaaleissa.
Hän on ollut Suomen Akatemian tiedeasiantuntijana yhteiskunta- ja humanistista näkökulmaa ympäristökysymyksiin kehittävissä kansainvälisissä rahoitusohjelmissa, Suomen edustaja Ympäristökansalaisuuden eurooppalaisessa verkostossa (CostAction16229) sekä yliopiston edustajana useissa maakunnallisissa kulttuuri- ja kulttuuriympäristöelimissä. Julkisuudessa Häyrynen on ottanut osaa esimerkiksi turvetuotannon siirtymää koskeviin keskusteluihin.
”Asutan vanhaa kansakoulua kaupungin ulkopuolella, viimeisen jääkauden muokkaamien vesistöjen ja moreenipitoisten harjualueitten välissä. Luonnonkäytön historialliset kerrostumat, luonnon monimuotoisuus ja sen uhat ovat jatkuvasti läsnä. Harjumuodostelmien takia alue on ajoittaisen soranottokiinnostuksen kohteena, mikä on lisännyt kyläläisten keskuudessa mielenkiintoa ympäristöpolitiikkaan. Huonojen julkisten liikenneyhteyksien vuoksi kuljemme työ- ja kaupunkimatkat biokaasuautolla ja sähköpyörällä. Talo lämpiää maalämmöllä. Käytämme runsaasti metsän ja oman maan antimia”, Häyrynen kertoo.
Simo Häyrynen
Yliopistonlehtori
Itä-Suomen yliopisto
simo.hayrynen@uef.fi
puh. 050 501 2427
Jaana Jarva
Luontopaneelin jäsen
Jaana Jarva on ympäristögeologian asiantuntija. Hän tuo Luontopaneeliin osaamista maaperä- ja hydrogeologiasta sekä geotiedon roolista kestävässä maankäytön suunnittelussa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
Jaana Jarva toimii johtavana asiantuntijana Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Ympäristöratkaisut-yksikössä. Hänen asiantuntemuksensa liittyy erityisesti maaperän geokemiaan, pohjavesiin ja ympäristöriskien arviointiin. Hän on työskennellyt näiden teemojen parissa Suomessa, EU:ssa sekä kehitysyhteistyöprojekteissa Kaakkois- ja Keski-Aasiassa. Jarva on lisäksi mukana Euroopan ympäristötieto- ja seurantaverkoston (Eionet) Land systems -asiantuntijaryhmässä sekä Ympäristön seurantastrategian toimenpideohjelman (YSS 2030) koordinaatioryhmässä.
”Suomalainen ympäristöosaaminen on kansainvälistä huippua. Sitä arvostetaan ja sille on kysyntää maailmalla. Kansainvälinen yhteistyö on avain maailmanlaajuisten ympäristöhaasteiden ratkaisemiseen. Suomi on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin ja on hienoa, että tämä näkyy meillä vahvasti myös eri toimijoiden, kuten tutkimusorganisaatioiden ja yritysten, vastuullisuustavoitteissa”, Jarva sanoo.
Jarva toimii GTK:n strategian painopistealueilla Geoympäristö ja Kestävät vesivarat. Hän on mukana tutkimusprojekteissa, jotka tuottavat tietoa maaperästä ja pohjavesistä tukemaan luonnon geologista monimuotoisuutta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä, ehkäisemään ympäristöriskejä, turvaamaan puhtaan ja riittävän juomaveden saannin kaikille sekä edistämään kestävää kehitystä maankäytön suunnittelussa.
”Luonnonmukaisten ratkaisujen tukeminen ja mahdollistaminen auttavat meitä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa sekä hyvän elinympäristön turvaamisessa.”
Vapaa-ajallaan Jarva mielellään rentoutuu luonnossa kävellen tai hiihtäen.
Jaana Jarva
Johtava asiantuntija
Geologian tutkimuskeskus
jaana.jarva@gtk.fi
puh. 029 503 2333
Matti Koivula
Luontopaneelin jäsen
Matti Koivula on ensimmäisen kauden jäsen Suomen Luontopaneelissa. Hän on tähänastisella urallaan toiminut ekologian ja metsätieteiden alojen tutkijana ja yliopisto-opettajana useissa koti- ja ulkomaisissa yliopistoissa, Metsäntutkimuslaitoksella sekä Luonnonvarakeskuksessa.
Koivula on vertaisarvioidun Canadian Journal of Forest Research -julkaisusarjan toimituskunnan jäsen. Muita kansallisia ja kansainvälisiä luottamustehtäviä on ollut metsä- , lintu- ja hyönteistieteiden asiantuntijaryhmissä, julkaisutoimituksissa ja yhdistyshallinnossa.
Matti Koivula on metsäentomologian eli metsähyönteistieteen tutkimusprofessori Luonnonvarakeskuksessa. Hänen tutkimustyötään kehystävät talousmetsien monimuotoisuuskysymykset ja toisaalta puustotuhodynamiikka. Koivulaa kiinnostavat erityisesti metsien kehitys, luonnonhoidon lajistovaikutukset, hyönteisten kannanvaihtelun ajurit sekä näiden keskinäiset kytkökset.
Tähänastisella tutkijanurallaan Koivula on julkaissut yli 70 vertaisarvioitua ja yli 200 muuta tieteellistä julkaisua ja raporttia. Luontopaneeliin hän tuo asiantuntemusta metsistä erityisesti lajistonäkökulmasta. Ennallistaminen, luonnonhoito, häiriödynamiikka ja metsätalous ovat keskeisiä aiheita hänen tutkimuksessaan. Näkökulmaa on laajentanut pitkäaikainen työskentely ekologisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten rajapinnassa.
Euroopan unionin ja Suomen kansallisten ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää hakea julkisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa sellaisia ratkaisuja, jotka eivät vaaranna kumpaakaan tavoitetta, sekä tehdä toimenpidelinjauksia pitkäjänteisesti, vuosikymmenien aikaperspektiivillä.
”Useimmat keinot ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttamiseksi eivät nykytiedon valossa ole ristiriitaisia, kun tarkastellaan lähivuosikymmeniä. Vaikeampaa on niiden sovittaminen yhteiskunnan kaikkiin muihin tavoitteisiin. Koska yhteiskunta muuttuu ja toisaalta tieteellinen tieto on luonteeltaan itseään kerryttävää ja itseään korjaavaa, täytyy linjauksissa säilyttää joustavuus”, Koivula sanoo.
”Arvot, moraali ja etiikka ovat henkilökohtaisia ja ohjaavat itse kunkin elämää, mutta demokraattisessa yhteiskunnassa päätöksiä tehdään eri näkökulmien kompromissina. Tällöin omat arvot voivat joutua koetukselle“, Koivula toteaa.
“Mielestäni on yhteiskuntarauhan kannalta tärkeää, että päätöksenteko nojautuu erilaisten näkemysten todelliseen huomioimiseen. Tässä auttavat omasta näkökulmasta poikkeavienkin näkemyksien – varsinkin perusteltujen – arvostava kuunteleminen, oman näkökulman kirkastaminen itselle ja muille keskustelijoille sekä huolehtiminen siitä, että keskustelijat ymmärtävät käytetyt käsitteet suurin piirtein samalla tavalla.”
Matti Koivula
Tutkimusprofessori
Luonnonvarakeskus
matti.koivula@luke.fi
puh. 029 532 2251
Anna-Kaisa Kosenius
Luontopaneelin jäsen
Anna-Kaisa Kosenius
Yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto
anna-kaisa.kosenius@helsinki.fi
puh. 029 415 8093
Kuvaus lisätään myöhemmin
Aleksi Lehikoinen
Luontopaneelin jäsen
Helsingin yliopiston Luonnontieteellisellä keskusmuseolla Luomuksella yli-intendenttinä toimivan Aleksi Lehikoisen erikoisalaa ovat elinympäristömuutosten lajistovaikutukset lintuihin. Hän tuo Luontopaneeliin vahvaa näkemystä erilaisten yhteiskunnallisten toimenpiteiden vaikutuksesta lajeihin.
Aleksi Lehikoinen vastaa Luomuksella valtakunnallisesta linnustonseurannasta sekä vetää omaa the Helsinki Lab of Ornithology –tutkimusryhmäänsä.
”Tutkimusryhmäni selvittää, mitkä ovat elinympäristömuutosten (ilmastonmuutos mukaan lukien) luontovaikutuksia, lintuja tutkimuslajiryhmänä käyttäen. Tutkimukseni perustuu etenkin pitkiin vapaaehtoisten lintuharrastajien keräämiin havaintoaineistoihin niin Suomesta kuin ulkomailta, mikä mahdollistaa laaja-alaisten ilmiöiden tutkimisen”, Lehikoinen kertoo.
Hän toimii myös lintujen uhanalaisuusarvioinnista vastaavan lintutyöryhmän puheenjohtajana sekä Euroopan linnustonseurannan hallituksessa, ja edistää työnsä puolesta myös avointa tiedettä Luomuksen koordinoivan Suomen Lajitietokeskuksen puitteissa.
Lehikoinen tuntee hyvin paitsi ilmastonmuutoksen lajistovaikutuksia, myös muita elinympäristömuutosten vaikutuksia. Tämä auttaa ymmärtämään, miten erilaiset yhteiskunnalliset toimenpiteet voivat vaikuttaa lajeihin.
”Linnut toimivat hyvinä elinympäristön indikaattoreina. Alempien trofiatasojen muutokset heijastuvat helposti ravintoketjun huipulla oleviin lintuihin, joista on laajojen seurantojen ansiosta paljon aineistoa”, Lehikoinen kertoo.
Hän tuo Luontopaneeliin myös osaamista maa- ja metsätalouden lajistovaikutuksista sekä riistalajien ekologiasta. Lehikoinen toivoisi asiantuntijoiden sekä päätöksentekijöiden huomion keskittyvän juuri nyt siihen, millaisilla toimenpiteillä käynnissä olevia ilmasto- ja luontokriisejä voidaan parhaiten estää samanaikaisesti.
”Luonnon monimuotoisuuden huomiointi tulee valtavirtaistaa nostamalla se poliittisten päätösten ytimeen yhdenvertaiseksi teemaksi mm. terveyden ja talouden rinnalle. Loppupeleissä kysymys on myös ihmisen hyvinvoinnista”, Lehikoinen toteaa.
Omassa arjessaan Lehikoinen pyrkii vaikuttamaan luontokatoon osallistumalla niittyjen hoitotalkoisiin, hoitamalla oman takapihansa pientä niittyä sekä poistamalla lähialueilta haitallisia vieraslajeja. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen näkyy monin tavoin myös hänen päivittäisissä kulutusvalinnoissaan.
”Arkisimpia luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavia tekoja ovat omat kulutuspäätöksemme. Käytän yhä enemmässä määrin vain kasviperäistä ravintoa ja suosin luomutuotteita, jotka vähentävät sekä ilmastopäästöjä että kuormittavat luontoa vähemmän. Lisäksi harkitsen muita ostoksia tarkasti ja ostan vain sen, mitä todella tarvitsen.”
Aleksi Lehikoinen
Yli-intendentti
Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
aleksi.lehikoinen@helsinki.fi
puh. 045 137 5732
Heikki Mykrä
Luontopaneelin jäsen
Heikki Mykrä on sisävesien luonnon monimuotoisuuteen perehtynyt erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksesta. Häntä kiinnostaa erityisesti vesistöjen ja rantametsien vuorovaikutus. Mykrä aloitti Luontopaneelin jäsenenä vuoden 2024 alussa.
Mykrä on tutkinut laajasti maankäytön ja muun ihmistoiminnan vaikutuksia vesistöjen luonnon monimuotoisuuteen ja toiminnallisiin prosesseihin. Etenkin pienet latvavesistöt ja niiden eliöstö ovat keskiössä hänen tutkimuksissaan. Viime vuosina vesistöjen rantametsät ja niiden monimuotoisuus ovat olleet hänelle tärkeitä tutkimusaiheita. Oleellinen osa Mykrän työtä ovat myös lajiston monimuotoisuuden mallinnus ja lajikadon arviointi. Taustaltaan Mykrä on hydrobiologi eli vesistötutkija ja vesistöekologian dosentti.
Mykrä haluaa nostaa esiin pienempien virtavesien merkityksen.
”Pienvedet ovat tärkeitä, koska ne valuvat isoihin vesistöihin. Ne ovat todella arvokkaita luonnon monimuotoisuuden kannalta. Pienvedet vaikuttavat maaympäristöönkin, ja esimerkiksi rantametsät ovat ihan omanlaisiaan elinympäristöjä. Pienet purouomat ovat voimakkaasti ihmistoiminnan muuttamia, eikä luonnontilaisia uomia ole eteläisessä Suomessa juurikaan enää jäljellä. Helmi-ohjelmassa on aloitettu pienvesien kunnostukset, joten näkyvissä on jonkinlainen valon pilkahdus,” Mykrä toteaa.
Käytännön metsänhoito on tuttua Mykrälle sekä työn kautta että henkilökohtaisesta elämästä.
”Maa- ja metsätalouden hajakuormitus on edelleen iso ongelma. Uskon vahvasti siihen, että vesistöjen tilaa voidaan parantaa myös talouskäytössä olevilla alueilla. Tiedon lisääminen voisi merkittävästi auttaa, koska monella metsänomistajalla on halukkuutta oppia kestävästä metsänhoidosta,” Mykrä sanoo
Tutkijan mukaan luontokato ratkaistaan sillä, että tiedostetaan luonnon arvo.
”Jokaisen pitäisi omalla tekemisellään pyrkiä huomioimaan luonto ja kuluttaa järkevästi. Isot ratkaisut tehdään kuitenkin poliittisella puolella. On hienoa, että Luontopaneelin jäsenenä saan tuoda tutkimustietoa päätöksenteon tueksi.”
Vapaa-aikansa oululainen Mykrä viettää luonnossa monipuolisesti harrastaen.
”Olen kalastanut siitä lähtien kun opin kävelemään. Olen myös aloitteleva metsästäjä. Harrastus tuli elämääni perheeseen adoptoidun suomenajokoiran, Ilon, myötä. Ilon kanssa harrastaminen on huikean palkitsevaa ja se tuo elämääni myös liikunnan iloa”.
Heikki Mykrä
Erikoistutkija
Suomen ympäristökeskus
heikki.mykra@syke.fi
puh. 029 525 1436
Tiina Onkila
Luontopaneelin jäsen
Professori Tiina Onkila on vastuullisen liiketoiminnan asiantuntija. Hän tuo Luontopaneeliin osaamista luonnon ja liiketoiminnan suhteista ja siitä, miten ja millaisin käytäntein luontokadon torjunta voitaisiin huomioida liiketoiminnassa.
Tiina Onkila työskentelee yritysten ympäristöjohtamisen professorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hänen tutkimuksensa keskittyy erityisesti yritysten ympäristövastuisiin, luontokadon torjumiseen liiketoiminnassa, ympäristövastuullisiin yrityskäytänteisiin sekä kestävyystoimijuuteen. Hän on ollut myös mukana kehittämässä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun kansainvälistä Corporate Environmental Management -maisteriohjelmaa useiden vuosien ajan.
Onkila tunnistaa aukon luontokatoon liittyvän tiedon soveltamisessa liiketoiminnassa.
”Useimmat suurimmista luontokadon syistä linkittyvät joko suoraan tai välillisesti yritystoiminnan vaikutuksiin. Tämän vuoksi meidän on tarpeen yhä enemmän luoda kytköksiä luonnontieteellisen ymmärryksen ja yrityskäytänteiden muuttamisen välille”, Onkila toteaa.
Onkila uskoo, että luontokadon torjumisen huomioiminen on astumassa vahvasti liiketoiminnan ympäristövastuiden kenttään, ilmastonmuutoksen rinnalle.
”Luontopaneelissa asiantuntemukseni keskittyy erityisesti luonnon köyhtymisen huomioimiseen liiketoiminnan käytänteissä. Nykyisessä tutkimuksessani analysoin tätä muutosta esimerkiksi siihen liittyvien jännitteiden ja tarvittavan johtajuuden kautta”, Onkila sanoo.
Yrityksiltä puuttuu vielä työkaluja ja osaamista luonnon köyhtymisen huomioimiseen toiminnassaan. Onkila toivookin yhä enemmän huomiota siihen, miten ratkaisuja saadaan luotua liiketoiminnan kentälle.
”Näiden ratkaisujen luominen ei ole kuitenkaan helppoa, sillä törmäämme usein jännitteisiin suhteisiin esimerkiksi kestävyyden muiden osa-alueiden kanssa. Toivonkin tulevaisuudessa yhä vahvempaa yhteistyötä eri tieteenalojen ja yhteiskunnallisten toimijoiden välillä ratkaisujen luomiseksi ja luontokadon torjumiseksi”, Onkila summaa.
Onkila on juuriltaan keskisuomalainen ja kasvanut maaseudulla vahvaan luontosuhteeseen.
”Pidän myös vapaa-ajallani luonnon hyvinvointia suuressa arvossa, ja nautin erityisesti rauhasta, jonka luonto tarjoaa”, Onkila sanoo.
Tiina Onkila
Professori
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
tiina.onkila@jyu.fi
puh. 040 576 7818
Tiina Paloniitty
Luontopaneelin jäsen
Tiina Paloniitty
Apulaisprofessori
Helsingin yliopisto
tiina.paloniitty@helsinki.fi
Kuvaus lisätään myöhemmin
Minna Pappila
Luontopaneelin 2. varapuheenjohtaja
Oikeustieteen erikoistutkijana Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa toimiva dosentti Minna Pappila tuo Suomen Luontopaneeliin kotimaisen ja EU:n ympäristölainsäädännön asiantuntemusta.
Minna Pappila kiinnostui luonnon monimuotoisuutta koskevasta sääntelystä alun perin metsien suojelun kautta. Hän tarkasteli väitöskirjassaan Suomen ja Venäjän metsäsääntelyä ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Monimuotoisuuden suojelun ohella hän on kiinnostunut mm. ilmastosääntelystä, maankäytön suunnittelusta, yritysvastuusta ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksista.
Pappilan mielestä luonnon monimuotoisuuden suojelu tulisi nostaa yhtä tärkeäksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi kuin ilmastonmuutos.
”Metsätalouden vastuuta tulisi korostaa entisestään. Nyt Suomessa on parikymmentä vuotta esitetty, että meillä harjoitetaan kestävää metsätaloutta, vaikka lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnit osoittavat toista”, Pappila toteaa ja peräänkuuluttaa tehokkaampia keinoja monimuotoisuuden suojeluun talousmetsissä. ”Aloittaisin puronvarsien tehosuojelusta”, hän sanoo.
Jos Pappila saisi toteuttaa yhden biodiversiteettipolitiikkahaaveensa, hänen ei tarvitse kauan miettiä, mikä se olisi:
”Suojelisin heti kaikki Suomen vanhat metsät.”
Luonnon monimuotoisuuden suojeleminen on lähellä Pappilan sydäntä myös työn ulkopuolella ja vahvasti läsnä hänen jokapäiväisissä valinnoissaan.
”Omassa arjessani koetan kuluttaa mahdollisimman vähän – tähän kuuluu mm. vaatteiden ja elektroniikan ostaminen käytettynä aina kuin mahdollista ja kotimaisen kasvispainotteisen ruoan syöminen. Lentämättä olen ollut kesästä 2019 lähtien. Maalla asuvana autoilua ei voi välttää, mutta biokaasulla toimiva auto vähentää päästöjäni. Olen myös mukana SLL Hirvijokilaakson hallituksessa. Toimintamme painopistealueena on perinnebiotooppien hoito Maskun ja Nousiaisten alueella”, Pappila kertoo.
Minna Pappila
Metsä- ja biodiversiteettioikeuden dosentti, erikoistutkija
Suomen ympäristökeskus
minna.pappila@syke.fi
puh. 040 517 1219
Ilari Sääksjärvi
Luontopaneelin varapuheenjohtaja
Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari Sääksjärvi toimii kuluvalla kaudella Luontopaneelin toisena varapuheenjohtajana. Kokeneena tiedeviestijänä Sääksjärvi näkee tieteen tärkeänä osana yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän uskoo, että suomalaisella tiedeosaamisella on paljon annettavaa kansainväliselle yhteistyölle.
Ilari Sääksjärvi työskentelee Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professorina ja johtaa yliopiston biodiversiteettiyksikköä. Hän toimii myös Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta vastaavana varadekaanina. Sääksjärven tutkimusaloihin kuuluvat esimerkiksi sademetsätutkimus ja hyönteistiede. Tutkimusurallaan hän on löytänyt kaiken kaikkiaan satoja tuntemattomia eläinlajeja erityisesti Amazonin alueelta ja nimennyt niitä noin 200 lajia.
Sääksjärvi on työskennellyt luonnon monimuotoisuuden globaalien kysymysten parissa koko tutkimusuransa.
”Työni sademetsien parissa on tarjonnut minulle mahdollisuuden seurata läheltä globaalia luonnon monimuotoisuuteen liittyvää keskustelua. Toivon taustani tuovan monipuolista näkökulmaa myös Suomea koskeviin biodiversiteettikysymyksiin.”
Sääksjärvi pitää luonnon köyhtymistä yhtenä keskeisimpänä luonnon monimuotoisuuden kysymyksenä maailmanlaajuisesti. Sääksjärvi haluaa myös muistuttaa, että luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa.
”Olen viime vuosien aikana nostanut aktiivisesti luonnon köyhtymiseen liittyvää keskustelua ilmastonmuutoksen rinnalle. Luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos ovat haasteita, joista pitää keskustella samalla viivalla. Tätä haluan edelleen painottaa.”
Kokeneena tiedeviestijänä Sääksjärvi näkee tieteen tärkeänä osana yhteiskunnallista vaikuttamista. Hän myös uskoo, että suomalaisella tiedeosaamisella on paljon annettavaa kansainväliselle yhteistyölle.
”Olen jo nuoresta tutkijasta lähtien kertonut tieteestä suurelle yleisölle. Suomessa on jo vuosikymmenten ajan tehty upeaa ja monipuolista luonnon monimuotoisuuteen liittyvää tutkimusta. Minusta Suomen olisi mahdollista ottaa rohkeampi asema myös kansainvälisessä biodiversiteettipolitiikassa”, summaa Sääksjärvi.
Vapaa-ajallaan Sääksjärvi viihtyy luonnossa ja nauttii erityisesti luonnossa liikkumisesta.
”Minulle tärkeät harrastukset liittyvät kaikki luonnossa liikkumiseen. Perheemme retkeilee ja telttailee paljon. Luonnon monimuotoisuuden ihailu ja arvostus tuo paljon iloa ja voimia elämään.”
Sääksjärvi uskoo, että kestävät valinnat ja elämäntavat ovat yhdistettävissä niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin.
”Harrastan esimerkiksi polkujuoksua ja pitkän matkan pyöräilyä. Nämä harrastukset ovat luonnon kannalta kestäviä valintoja ja tuovat voimia myös työelämääni.”
Ilari Sääksjärvi
Biodiversiteettitutkimuksen professori
Turun yliopisto
ileesa@utu.fi
puh. 040 546 0976
Lili-Ann Wolff
Luontopaneelin jäsen
Lili-Ann Wolff on kasvatustieteilijä, ja ensimmäistä kautta Luontopaneelin jäsen. Hän tuo paneeliin näkemystä ja osaamista siitä, miten tietoisuutta aikamme avainkysymyksistä, kuten luontokadosta ja ilmastomuutoksesta, voidaan lisätä. Tärkeä aihe Wolffin tutkimuksessa on, miten koulutuksen keinoin voidaan edistää ihmisten voimaantumista ja toiminnallisuutta luonnon ja ympäristön hyväksi.
Lili-Ann Wolff toimii dosenttisopimuksella Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, jossa hän on aiemmin työskennellyt vanhempana yliopistonlehtorina. Hänen työtehtäviinsä kuului varhaiskasvatuksen, peruskoulun ja lukion opettajien koulutus luonnontieteiden didaktiikassa eli opetusopissa. Ennen sitä hän toimi yleisen ja aikuiskasvatuksen lehtorina sekä Helsingin yliopistossa että Åbo Akademissa, ja vastasi esimerkiksi tieteen filosofian, kestävän kehityksen, kestävyyskasvatuksen sekä kestävän johtajuuden kursseista.
Wolffin vahvuuksiin kuuluu monitieteinen näkemys kolmelta eri alalta: kasvatustiede, filosofia sekä luonnontieteet, kuten biologia ja maantiede. Hän on aina ollut valmis yhdistämään erilaisia tiedon- ja tieteenaloja sekä käytännön opetuksessa että tutkimuksessa.
“Tieteenalarajat ylittävä tutkimus tuo yhteen tutkijat, päättäjät ja monet muut sidosryhmät. Tieteidenvälisessä prosessissa osallistujat oppivat ymmärtämään kysymyksiä ja ratkaisemaan ongelmia tavoilla, jotka ovat yksittäisiä tieteenaloja laajempia. Eri näkökulmat sulautuvat yhteen luovaksi oppimisprosessiksi. Erilainen asiantuntemus ja erilaiset tiedon muodot ratkaisevat yhdessä haastavia ajankohtaisia ongelmia”, Wolff sanoo.
Wolffilla on vahva tutkimusverkosto, johon kuuluu eri tieteenaloja edustavia tutkijakollegoita neljältä mantereelta sekä yhteistyökumppaneita myös tiedemaailman ulkopuolelta, kuten taiteen ja käytännön luonnonsuojelun aloilta. Hänen tutkimusaiheitaan ovat esimerkiksi luonnontieteiden opetus, biodiversiteettikasvatus, kestävyyskasvatuksen etiikka, transformatiivinen oppiminen, luonto osana koulun katsomusaineita, ihmisen luontosuhde sekä luonnon rooli sivistyksessä.
Wolffilla on myös kansainvälistä kokemusta ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen kehittämisestä. Hän on toiminut erilaisten työryhmien jäsenenä 1980-luvulta lähtien. Hänen kirjoittajaprofiilinsa on laaja, ja käsittää yli 200 kirjoitusta populaaritieteestä teoreettiseen kasvatusfilosofiaan, sanomalehtijutuista ja blogiteksteistä tietosanakirja-aineistoihin ja tieteellisiin artikkeleihin.
Vuonna 2024 Wolff oli suomalaisen johtokunnan jäsen saastuneiden elinympäristöjen parantamiseen keskittyneessä EU COST Action Protection, Resilience, Rehabilitation of Damaged Environment (PHOENIX) -hankkeessa. Hän on mukana Pohjoismaiden ministerineuvoston kestävyyskasvatuksen asiantuntijaryhmässä ja Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n koulutus- ja viestintätoimikunnan jäsen.
Wolff haluaa edistää ihmisten luontosuhdetta, ja hänelle ajatus ihmisestä osana luontoa on mitä keskeisin. Luonnon monimuotoisuuteen liittyvä kasvatus on osa kestävyyskasvatusta, ja liittyy keskeisesti myös ilmastokasvatukseen.
“Niin kauan kuin planeettamme tulevaisuus on vaarassa, nämä asiat ovat ensisijaisia kaikessa opetuksessa. Yhä nopeammin etenevän luontokadon ratkaiseminen vaatii kasvatuksen keinoja”, Wolff sanoo.
“Ympäristökasvatuksessa ei ole kyse ainoastaan tiedon välittämisestä tai taitojen opettamisesta. Luonnon monimuotoisuuden ja luonnonsuojelun lisäksi kasvatukseen liittyy käsitys kaikkien kansalaisten tasa-arvosta, resurssien oikeudenmukaisesta jakautumisesta sekä puhtaan juomaveden ja ruoan saatavuudesta. Aiheeseen liittyy myös monia eettisiä kysymyksiä, esimerkiksi muiden lajien arvostamisesta. Tietoisuus luonnon monimuotoisuudesta rakentuu vuorovaikutuksessa, jossa keskenään vastakkaisetkin näkökulmat saavat kunnioittavasti kohdata toisensa ja saada äänensä kuuluviin.”
“Vietän paljon aikaa luonnossa ja seuraan luonnon tapahtumia metsässä, merellä, kaupungissa ja maaseudulla. Arvostan luonnon estetiikkaa ja etsin luonnonympäristöistä inspiraatiota taiteeseen ja tutkimukseen – sekä yksin, että muiden seurassa. Lasten näkökulmat ovat aina olleet ajankohtaisia työssäni. Paikallisen vesisuojeluyhdistyksen sihteerinä ja entisenä puheenjohtajana olen osallistunut muun muassa tekopadon rakentamiseen ja ylläpitämiseen”, Wolff kertoo.
Lili-Ann Wolff
Ympäristökasvatuksen dosentti
Helsingin yliopisto
lili-ann.wolff@helsinki.fi
puh.029 412 3448
Luontopaneelin henkilökunta
Sanna Autere
Viestinnän asiantuntija
Luotsaan Luontopaneelin viestintää. Vastaan viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta. Tuen ja sparraan tutkijoita hankkeiden viestinnässä sekä ylläpidän ja kehitän Luontopaneelin viestintäkanavia. Hoidan paneelin mediasuhteita ja autan toimittajia löytämään parhaat asiantuntijat haastateltaviksi.
Sanna Autere
Viestinnän asiantuntija
sanna.autere@syke.fi
puh. 050 532 9301
Ilona Laine
Koordinaattori
Valmistelen Luontopaneelin hallintoon ja kokoustoimintaan liittyviä asioita. Osallistun selvitysten ja lausuntojen valmisteluun ja avustan viestintään liittyvissä tehtävissä. Tutkimukselliseen taustaani kuuluvat ekologiset kompensaatiot ja puutarhojen elonkirjo. Olen työskennellyt perinnebiotooppien, haitallisten vieraslajien ja ympäristökasvatuksen asiantuntijana.
Ilona Laine
Koordinaattori
ilona.laine@syke.fi
puh. 0295251346
Outi Silfverberg
Tiedekoordinaattori
Tuen Luontopaneelin, päätöksentekijöiden ja muiden sidosryhmien sekä yhteistyökumppanien välistä vuorovaikutusta. Osallistun selvitysten ja lausuntojen valmisteluun ja autan hahmottamaan, miten tutkimuksen viestit kääntyvät päätöksenteon kielelle. Koulutustaustani on yhteiskuntatieteissä ja olen toiminut aiemminkin tutkimuksen ja päätöksenteon yhdyspinnalla.
Outi Silfverberg
Tiedekoordinaattori
outi.silfverberg@syke.fi
puh. 050 341 3265
@osilfverberg
Sanna Autere
Viestinnän asiantuntija
Luotsaan Luontopaneelin viestintää. Vastaan viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta. Tuen ja sparraan tutkijoita hankkeiden viestinnässä sekä ylläpidän ja kehitän Luontopaneelin viestintäkanavia. Hoidan paneelin mediasuhteita ja autan toimittajia löytämään parhaat asiantuntijat haastateltaviksi.
Sanna Autere
Viestinnän asiantuntija
sanna.autere@syke.fi
puh. 050 532 9301
Ilona Laine
Koordinaattori
Valmistelen Luontopaneelin hallintoon ja kokoustoimintaan liittyviä asioita. Osallistun selvitysten ja lausuntojen valmisteluun ja avustan viestintään liittyvissä tehtävissä. Tutkimukselliseen taustaani kuuluvat ekologiset kompensaatiot ja puutarhojen elonkirjo. Olen työskennellyt perinnebiotooppien, haitallisten vieraslajien ja ympäristökasvatuksen asiantuntijana.
Ilona Laine
Koordinaattori
ilona.laine@syke.fi
puh. 0295251346
Outi Silfverberg
Tiedekoordinaattori
Tuen Luontopaneelin, päätöksentekijöiden ja muiden sidosryhmien sekä yhteistyökumppanien välistä vuorovaikutusta. Osallistun selvitysten ja lausuntojen valmisteluun ja autan hahmottamaan, miten tutkimuksen viestit kääntyvät päätöksenteon kielelle. Koulutustaustani on yhteiskuntatieteissä ja olen toiminut aiemminkin tutkimuksen ja päätöksenteon yhdyspinnalla.
Outi Silfverberg
Tiedekoordinaattori
outi.silfverberg@syke.fi
puh. 050 341 3265
@osilfverberg
Muut
Kirsi-Marja Lonkila
Luontopaneelin pääsihteeri, ympäristöministeriön erityisasiantuntija
Vastaan Suomen Luontopaneelin toimintaedellytyksistä ja huolehdin siitä, että valtioneuvoston aikataulut ja prosessit ovat Luontopaneelin tiedossa. Toimin myös hallitustenvälisen luontopaneelin IPBES:n kansallisena yhteyshenkilönä.
Kirsi-Marja Lonkila
Luontopaneelin pääsihteeri,
erityisasiantuntija, ympäristöministeriö
kirsi-marja.lonkila@gov.fi
puh. 029 525 0356
Kirsi-Marja Lonkila
Luontopaneelin pääsihteeri, ympäristöministeriön erityisasiantuntija
Vastaan Suomen Luontopaneelin toimintaedellytyksistä ja huolehdin siitä, että valtioneuvoston aikataulut ja prosessit ovat Luontopaneelin tiedossa. Toimin myös hallitustenvälisen luontopaneelin IPBES:n kansallisena yhteyshenkilönä.
Kirsi-Marja Lonkila
Luontopaneelin pääsihteeri,
erityisasiantuntija, ympäristöministeriö
kirsi-marja.lonkila@gov.fi
puh. 029 525 0356