Jatkuvapeitteisen kasvatuksen monimuotoisuus-, ilmasto-, vesistö-, virkistyskäyttö- ja talousvaikutukset

Suomen metsistä suurin osa on talouskäytössä. Metsien käsittely puuntuotantoon on heikentänyt metsäluonnon monimuotoisuutta ja monia metsien tarjoamia ekosysteemipalveluja. 1900-luvun puolivälistä lähtien talousmetsiä on käsitelty pääasiassa jaksollisen kasvatuksen keinoin, missä merkittävin tulo saadaan kiertoajan päätteeksi avohakkuulla. Jatkuvapeitteistä kasvatusta, eli metsänkasvatusta ilman avohakkuita, on ehdotettu metsäluonnon ja monien ekosysteemien kannalta vähemmän haitalliseksi talousmetsien käsittelytavaksi.

Jatkuvapeitteisessä kasvatuksessa poistetaan suurimpia puita esimerkiksi poiminta- ja pienaukkohakkuin ja metsän uudistuminen tapahtuu luontaisen uudistumisen kautta. Jatkuvapeitteisen kasvatuksen metsien rakenne on usein eri-ikäisrakenteinen eli metsikön sisällä on eri kokoisia ja eri ikäisi puita. Luontopaneelin selvityksessä tarkastellaan jatkuvapeitteisen kasvatuksen lyhyt- ja pitkäaikaisia vaikutuksia metsäluontoon ja eri ekosysteemipalveluihin niin metsikkö- kuin maisematasolla.

Mitä hankkeessa tehdään?

Selvityksen tavoitteena on tuoda esiin keskeiset tutkimustulokset jatkuvapeitteisen kasvatuksen monimuotoisuus-, ilmasto-, vesistö-, virkistyskäyttö- ja talousvaikutuksista boreaalisissa metsissä. Tutkimuksissa jatkuvapeitteisen kasvatuksen vaikutuksia on verrattu sekä jaksolliseen kasvatukseen avohakkuineen että käsittelemättömiin metsiin. Aiheesta on sekä kokeellista että simulaatioihin perustuvaa tutkimustietoa.

Luontopaneeli kokoaa yhteen selvityksessä esiintuotuja jatkuvapeitteisen kasvatuksen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon, vesistöihin ja koko yhteiskuntaan, ja antaa niiden pohjalta omat suosituksensa poliittisen päätöksenteon tueksi.