Luonnon tarjoamat hyödyt ylläpitävät hyvinvointia ja yhteiskuntien kriisinkestävyyttä – luontotoimet tulisi nostaa päätöksenteon keskiöön 

Ihmisen hyvinvointi rakentuu luonnon ja sen monimuotoisuuden varaan. Toimivat luonnonjärjestelmät ylläpitävät talouden, terveyden, hyvinvoinnin, turvallisuuden ja huoltovarmuuden perustaa. Jotta luonnon hyödyt voidaan turvata jatkossakin, ne tulisi huomioida päätöksenteossa nykyistä paremmin, osoittaa Luontopaneelin tuore mietintö. 

Ruoantuotanto, puhtaan ilman ja veden saatavuus, metsätalous ja monet muut elinkeinot ovat riippuvaisia toimintakykyisistä ekosysteemeistä. Luonnon monimuotoisuus vahvistaa metsien, maatalousalueiden, vesistöjen ja kaupunkiympäristöjen resilienssiä eli häiriönsietokykyä ja tukee sitä kautta koko yhteiskunnan toimintakykyä. Resilienssillä tarkoitetaan ekosysteemien ja yhteiskuntien kykyä sietää häiriöitä, palautua niistä, sopeutua muuttuviin oloihin ja säilyttää keskeiset toimintonsa.

Kuva 1. Ihmisen hyvinvointi rakentuu luonnonjärjestelmien varaan. Elollinen ja eloton luonto sekä ekosysteemien toiminta mahdollistavat luonnon tarjoamat aineelliset ja aineettomat hyödyt sekä elinympäristön säätelyn, jotka tukevat ihmisten tarpeiden täyttymistä. Suhde on kaksisuuntainen: ihmistoiminta vaikuttaa luonnon tilaan ja siten luonnon kykyyn ylläpitää nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvointia. Ihmistoiminnasta johtuvan luontokadon torjunta on tärkeä kestävän hyvinvoinnin edellytys.

Esimerkiksi viljavan maaperän muodostuminen, ravinteiden kierto, pölytys ja satotuholaisten luontainen torjunta ovat luonnon tarjoamia ekosysteemipalveluja, jotka mahdollistavat ruoantuotannon. Maatalousluonnon monimuotoisuutta vahvistavat toimet parantavat maaperän kasvukuntoa ja vähentävät riippuvuutta ulkomaisista lannoitteista, torjunta-aineista ja muista tuotantopanoksista. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vahvistaa ruoantuotannon kestävyyttä ja Suomen huoltovarmuutta.

Monimuotoisissa ja rakenteeltaan vaihtelevissa metsissä yhteyttäminen, pölytys, veden ja ravinteiden kierto, puuntuotto ja ilmaston säätely säilyvät vakaampina kuin yhden puulajin tasaikäisissä metsissä. Lajistoltaan ja rakenteeltaan monipuoliset metsät kestävät paremmin esimerkiksi kuivuutta, myrskyjä, metsäpaloja, tauteja ja tuholaisia. Metsäluonnon monimuotoisuuden vahvistaminen turvaa sekä puuntuotantoa että metsien tarjoamia muita hyötyjä ilmaston muuttuessa.

”Luontotoimien viivyttäminen syventää luontokatoa, heikentää luonnon tarjoamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä ja kasvattaa talouteen, terveyteen, turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen kohdistuvia riskejä. Päätöksenteossa tulisi arvioida toimenpiteiden välittömien kustannusten rinnalla luonnon köyhtymisestä aiheutuvia pitkän aikavälin haittoja ja riskejä sekä luonnon tilan parantamisesta saatavia hyötyjä”, sanoo Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

Luontokato aiheuttaa merkittäviä riskejä

Luontokato on yksi merkittävimmistä ihmiskuntaa uhkaavista riskeistä. Se kytkeytyy tiiviisti muihin globaaleihin riskeihin, kuten ilmastonmuutokseen. Luontokadon seuraukset voivat näkyä monin tavoin: sadot pienentyvät, sään ääri-ilmiöihin liittyvien luonnontuhojen vaikutukset voimistuvat, infektiosairauksien epidemiariski kasvaa ja vaikutukset heijastuvat myös talouteen ja rahoitusmarkkinoille.

Luonnon köyhtyminen etenee myös Suomessa. Suomen luontotyyppien tila on heikentynyt 2000-luvulla, ja lajiston uhanalaisuus on lisääntynyt. Ekosysteemien tilan heikkeneminen voi aiheuttaa merkittäviä haittoja ihmisten hyvinvoinnille. Elinympäristöjä ja ekosysteemien elinvoimaisuutta heikentämällä kasvatamme yhteiskunnallisia riskejä ja kavennamme tulevien sukupolvien mahdollisuuksia hyvinvointiin. Osa vahingoista on peruuttamattomia: esimerkiksi sukupuuttoon kuolleita lajeja ja niiden tehtäviä elämää ylläpitävissä ekosysteemeissä ei voida palauttaa.

Luontokadon aiheuttamien taloudellisten riskien mittakaavaa avaa esimerkiksi Isossa-Britanniassa tehty arvio, jonka mukaan luonnon heikentyminen yhdistettynä muihin ympäristöshokkeihin kuten helteisiin, kuivuuteen ja metsäpaloihin, voi pienentää bruttokansantuotetta 6–8 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Ääritapauksessa, jossa ilmastoshokit, luontokato ja mikrobilääkeresistenssi toteutuvat samanaikaisesti, voisi BKT:ta supistava vaikutus nousta 14 prosenttiin.

”Juuri päättyneessä YK:n luontokokouksessa todettiin, etteivät maailman maat, Suomi mukaan lukien, ole vielä ryhtyneet riittäviin toimiin luontokadon pysäyttämiseksi. Luonnon monimuotoisuuden vahvistamisen pitäisi nousta kaikkien hallinnonalojen päätöksentekoa läpileikkaavaksi periaatteeksi”, Kotiaho toteaa.

Luonnon tilan parantaminen tuo hyötyjä pitkälle tulevaisuuteen

Luonnon tilan parantamisesta saatavat yhteiskunnalliset hyödyt ovat Suomessa merkittäviä. Esimerkiksi metsien tilan parantamisen niin, että uhanalaisten lajien määrä vähenee, on arvioitu tuottavan yhteiskunnalle yli miljardin euron hyödyn vuodessa.

”Luonnon tarjoamien hyötyjen rahamääräinen arviointi auttaa tekemään luonnon yhteiskunnallisen merkityksen näkyväksi. Rahamääräiset arviot kattavat kuitenkin vain osan luonnon arvoista ja sen ihmisille tarjoamista hyödyistä”, sanoo Luontopaneelin jäsen ja mietinnön pääkirjoittaja Anna-Kaisa Kosenius.

Useiden luonnon tilan parantamistoimenpiteitä tarkastelevien kustannus-hyötyanalyysien mukaan luontoon investoimisen hyödyt ovat kustannuksia suuremmat. Myös hallitustenvälinen luontopaneeli IPBES on painottanut, että riittämättömät toimet luontokadon pysäyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä siihen sopeutumiseksi aiheuttavat todennäköisesti yhteiskunnille enemmän kustannuksia kuin mitä johdonmukaiset ja läpileikkaavat toimet kestävyysmurroksen aikaansaamiseksi vaatisivat. Luontotavoitteiden toimeenpanon viivyttelemisestä aiheutuu kustannuksia ja todennäköisesti myös peruuttamattomia vahinkoja. Tästä huolimatta tuet ympäristön kannalta haitallisiin toimiin ovat moninkertaisia luontotoimien rahoitukseen nähden.

”Luonnon tilan parantamiseen käytettäviä voimavaroja ei tulisi nähdä vain kustannuksina, vaan investointeina nykyisten ja tulevien sukupolvien hyvinvointiin, turvallisuuteen ja taloudellisiin mahdollisuuksiin. Luontokadon pysäyttäminen ja luonnon tilan parantaminen ovat välttämättömiä, jotta luonto voi ylläpitää hyvinvointiamme myös tulevaisuudessa”, sanoo Kosenius.

Lisätietoja

  • Janne Kotiaho, Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja ja Jyväskylän yliopiston ekologian professori, puh. 050 594 6881, janne.kotiaho@jyu.fi
  •  Anna-Kaisa Kosenius, Suomen Luontopaneelin jäsen ja Helsingin yliopiston ympäristötaloustieteen dosentti, puh. 029 415 8093, anna-kaisa.kosenius@helsinki.fi
  • Sanna Autere, Suomen Luontopaneelin viestinnän asiantuntija, puh. 050 532 9301, sanna.autere@syke.fi