Tiedepaneelit tukevat ennallistamissuunnitelman laatimisen tietopohjaa

Suomalaiset tiedepaneelit – Luontopaneeli, Ilmastopaneeli, Kestävyyspaneeli ja Metsäbiotalouden tiedepaneeli – kutsuttiin kansallisen ennallistamissuunnitelman valmisteluun liittyvään tiedesparraukseen. Tiedepaneelien tutkijat evästivät ennallistamissuunnitelman teemaryhmiä maanantaina 10. helmikuuta ennallistamisasetuksen vaikuttavasta ja oikeudenmukaisesta toimeenpanosta.

Ennallistamisasetuksen tarkoituksena on pysäyttää luontokato, turvata Euroopan luonnon monimuotoisuus ja parantaa heikentyneen luonnon tilaa kaikissa jäsenvaltioissa. Asetuksen toimeenpanoa varten laaditaan kansallinen ennallistamissuunnitelma, jossa määritellään keinot asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ympäristöministeriö kutsui tiedepaneelit kansallisen ennallistamissuunnitelman valmisteluun liittyvään tiedesparraukseen, jonka tarkoituksena on koota tutkittua tietoa työn taustalle. Tiedepaneelien tutkijoiden tiivistämät viestit on koottu muistioon.

Luontokadon pysäyttäminen edellyttää ennallistamisen lisäksi luontohaittoihin puuttumista

Ennallistamissuunnitelmassa tulisi konkreettisten ennallistamistoimien lisäksi pureutua elinympäristöihin kohdistuviin uhkatekijöihin ja luonnon tilan heikentymistä aiheuttaviin paineisiin sekä pyrkiä uhkien ja paineiden vähentämiseen kaikkien luontotyyppien osalta. Politiikka ei ole oikeudenmukaista, johdonmukaista eikä resurssitehokasta, jos luontoa heikentävä toiminta yhteiskunnassa jatkuu samaan aikaan, kun haittoja korjataan ennallistamisasetuksen tavoitteiden mukaisesti, tiedepaneelien muistiossa todetaan.

”Osana ennallistamissuunnitelmaa tulisi edistää aiheuttaja maksaa -periaatteen säätämistä esimerkiksi osana vahvaa luontolakia. Aiheuttaja maksaa -periaate ohjaisi toimijoita välttämään luontohaittoja”, sanoo Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

Ennallistamisasetuksen tehokas toimeenpano edellyttää johdonmukaista politiikkaa ja eri hallinnonalojen ohjauskeinojen yhteistarkastelua. Erilaisten poliittisten tavoitteiden synergiat – ja toisaalta ristiriidat ennallistamisasetuksen tavoitteiden kanssa – tulisi tunnistaa, jotta johdonmukaisuus eri politiikkatoimien välillä pystytään varmistamaan. Ennallistamiseen vahvasti kytkeytyviä päätöksenteon alueita ovat muun muassa metsä- ja maatalous, vesi- ja energia-asiat sekä alueiden käyttö. Ennallistamistavoitteiden toteutuminen vaatii myös laajempaa lainsäädännön ja ohjauskeinojen tarkastelua.

”Ennallistamissuunnitelman tiedesparraus on hyvä esimerkki siitä, miten tiedepaneelien tuottamaa tietotukea voidaan hyödyntää valmistelun varhaisessa vaiheessa. Ilmiöpohjaisten paneelien asiantuntijoiden yhteistyöllä pystymme tuottamaan laaja-alaisesti tutkittuun tietoon pohjautuvia suosituksia. Luontopaneelin tutkijat ovat käytettävissä päätöksenteon tietopohjan vahvistamiseksi myös suunnittelun edetessä”, sanoo Kotiaho.

Mikä ennallistamisasetus ja -suunnitelma?

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus luonnon ennallistamisesta tuli voimaan 18. elokuuta 2024. Asetus perustuu EU:n biodiversiteettistrategiaan, jonka tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Asetuksella myös vahvistetaan aiempia EU:n ympäristödirektiivejä ja niiden toimeenpanoa. Taustalla on luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen globaalisti. Suomessa eri luontotyypeistä puolet on arvioitu uhanalaisiksi, ja monien luontotyyppien tila on heikkenevä.

Kansallisen ennallistamissuunnitelman on määrä valmistua kahden vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta. Suomella on elokuuhun 2026 asti aikaa valmistella oma suunnitelmansa esitettäväksi EU-komissiolle. Kansallisen ennallistamissuunnitelman ja siinä asetettavien toiminnallisten, määrällisten ja aikaan sidottujen tavoitteiden on oltava riittäviä ennallistamisasetuksen tarkoituksen täyttämiseksi.

Kansallinen ennallistamissuunnitelma valmistellaan teemaryhmissä sekä projektiryhmässä, joita vetävät ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön asiantuntijat. Teemaryhmät on jaettu ennallistamisasetuksen artikloiden aihealueiden mukaan: 1) maa- ja sisävesiluontotyypit, lajien elinympäristöt sekä virtavedet ja tulvatasanteet, 2) meriluonnon tilan parantaminen, 3) kaupunkiympäristöt, 4) maatalousympäristöt ja pölyttäjäkannat sekä 5) metsäluonto. Teemaryhmät kutsuvat oman alansa sidosryhmiä kuulemisiin.

Lisätietoja