Luonnon tilan parantaminen vaakalaudalla Suomessa
Hallitus päätti torstaina 5. marraskuuta ennallistamissuunnitelman lähettämisestä Euroopan komissiolle. Suunnitelman pitäisi antaa suuntaviivat sille, miten Suomessa toimeenpannaan EU:n ennallistamisasetusta ja parannetaan luonnon tilaa. Nykyinen luonnos ei vastaa asetuksen tavoitteisiin.
Suomen ennallistamissuunnitelma ei paranna luonnon tilaa asetuksen vaatimalla tavalla
EU:n ennallistamisasetuksen tavoite on yksinkertainen: parantaa luonnon tilaa ja torjua luonnon tilan heikentymistä eli luontokatoa. Esimerkiksi Suomessa arvioiduista lajeista joka yhdeksäs on uhanalainen, luontotyypeistä uhanalaisia on lähes puolet ja metsäisistä luontotyypeistä jopa kolme neljäsosaa. Itämeren ja sisävesien tila on heikko. Luontopaneelin Suomen luonnon tila ja tulevaisuus -raportin mukaan Suomen luonnon heikentyminen on edelleen jatkunut 2000-luvulla.
“EU:n ennallistamisasetus on jäsenmaita oikeudellisesti sitovaa lainsäädäntöä. Tästä huolimatta Suomen hallitus on päättänyt lähettää Euroopan komissiolle suunnitelman, jossa asetuksen velvoitteita ei täytetä. Esimerkiksi heikennetyistä soista esitetään ennallistettavaksi vain 30 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, vaikka asetuksen mukaan – joustojen käytöstä riippuen – lakisääteinen tavoite tulisi asettaa 80–90 prosentin välille”, sanoo Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.
Heikentämättömyysvelvoitteen rajaaminen Natura-alueille ei estä luonnon heikentämistä
Ennallistamissuunnitelman valmistelun alkaessa Luontopaneeli, Ilmastopaneeli, Kestävyyspaneeli ja Metsäbiotalouden tiedepaneeli korostivat yhteisissä viesteissään, että luonnon heikentämisen ehkäiseminen on keskeinen periaate johdonmukaisille, vaikuttaville ja resurssitehokkaille toimille ennallistamisasetuksen toteuttamiseksi. Myös Luontopaneelin Suomen luonnon tilaa kartoittanut raportti ja yhteenveto toivat esiin, että merkittävätkään suojelu- ja ennallistamistoimet eivät riitä pysäyttämään luontokatoa, jos samalla ei puututa jatkuvaan luonnon tilan heikentämiseen.
Ennallistamisasetuksen mukaan hyvässä tilassa olevia EU:n luontodirektiivin luontotyyppejä ei saa heikentää. Vastaavasti ennallistettuja luontotyyppejä tai lajien elinympäristöjä ei saa ennallistamisen jälkeen uudelleen heikentää. Ennallistamisasetuksessa tämä heikentämättömyysvelvoite koskee kaikkia hyvässä tilassa olevia ja ennallistettuja direktiiviluontotyyppejä. Komissiolle lähetetyssä suunnitelmassa heikentämättömyysvelvoite on rajattu koskemaan vain jo suojeltuja Natura 2000 -alueita. Tämä tarkoittaa, että Suomi ei ole lainkaan lisäämässä toimia luontotyyppien heikentämisen ehkäisemiseksi. Rajaus on ennallistamisasetuksen vastainen.
Rajauksen lisäksi Suomi on päättänyt hyödyntää asetuksen mahdollistamaa heikentymättömyysvelvoitteen joustavaa soveltamista. Tämä mahdollistaa sen, että merkittävää heikentymistä aiheuttava toiminta voi tietyissä tilanteissa olla edelleen mahdollista, jos heikennys hyvitetään. Joustomekanismi tekee ekologisesta kompensaatiosta keskeisen edellytyksen hyväksyttäessä hankkeita ja toimia, jotka aiheuttavat merkittävää haittaa luontodirektiivin luontotyypeille tai lajien elinympäristöille. Luontopaneeli totesi ennallistamissuunnitelman yhteenvetoa koskeneessa lausunnossaan, että periaate tulisi vahvistaa kansallisessa lainsäädännössä yleiseksi, kaikkea viranomaislupaa edellyttävää toimintaa koskevaksi velvoitteeksi.
Näin toteutettuna ekologisen kompensaation velvoite toteuttaisi aiheuttaja maksaa -periaatetta ja kohdentaisi luontohaittojen ehkäisyn ja hyvittämisen kustannukset haitan aiheuttajalle. Samalla velvoite kannustaisi ensisijaisesti välttämään ja vähentämään luontohaittoja.
”Aiheuttaja maksaa -periaatetta toimeenpanemalla luonnon turvaamisen kustannustaakka ei jäisi valtion ja veronmaksajien kannettavaksi vaan kohdistuisi niille, jotka luonnon haittaamisesta ensisijaisesti hyötyvät. Jos velvoite hyvittää luonnon heikentäminen koskisi kaikkia luontotyyppejä, tukisi se merkittävästi myös luonnonarvomarkkinoiden kehittymistä vahvistamalla luonnonarvojen kysyntää”, Kotiaho sanoo.
Boreaalisten luonnonmetsien suojelu on vesitetty
Ennallistamissuunnitelmasta lausunnoille toimitettiin ainoastaan suunnitelman yhteenveto ja Suomen kaikkein laajimmat luontotyypit – metsäiset luontotyypit – oli jätetty kokonaan suunnitelman ulkopuolelle. Nyt julkisuuteen tulleessa ennallistamissuunnitelmassa suotuisan suojelutason saavuttamiseksi tavoitteena on palauttaa 70 000 hehtaaria boreaalista luonnonmetsää. Tavoite kuitenkin toteutetaan jo olemassa olevilla suojelualueilla ja Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston kohteilla, jotka suojelualueiden tapaan ovat jo nyt käytön rajoitusten piirissä. Suotuisa suojelutaso voidaan siis hallituksen päätöksellä saavuttaa ilman, että pinta-alaa boreaalisten luonnon metsien turvaamiseksi ensinkään lisätään.
Suomi on valinnut suotuisaksi suojelualaksi vuonna 1995 vallinneen boreaalisten luonnonmetsien pinta-alan. Luontopaneeli on jo aiemmin lausunut, että satunnainen EU:hun liittymisvuosi ei ole tieteellisen tiedon mukainen vertailutila suotuisan viitealan määrittämiselle. Se johtaa luonnon elpymisen kannalta liian pieniin pinta-aloihin, koska metsiä on käsitelty rajusti jo sitä aiemmin. Luontotyyppien suotuisa viiteala tulisi määritellä ekologisen tiedon pohjalta.
Ennallistamisasetuksen toimeenpanoa varten tehdyssä asiantuntijatyössä boreaalisten luonnonmetsien suotuisaksi viitealaksi arvioitiin ekologisen tiedon pohjalta 3,7 miljoonaa hehtaaria. Tämänhetkinen boreaalisten luonnonmetsien pinta-ala on noin 1,4 miljoonaa hehtaaria. Suotuisan viitealan saavuttamiseksi Suomen tulisi siis tavoitella yli kahta miljoonaa hehtaaria lisää boreaalista luonnonmetsää. Boreaalisen luonnonmetsän pinta-alaa voidaan käytännössä lisätä kohdentamalla lisäsuojelua vanhimpiin talouskäytössä oleviin metsiin.
Vuonna 1995 boreaalisten luonnonmetsien pinta-ala on asiantuntija-arvioiden mukaan ollut 1,7 miljoonaa hehtaaria (Kukkala ym. 2025, Kniivilä ym. 2026). Jos vertailuvuodeksi valitaan vuosi 1995, palautettavan boreaalisen luonnonmetsän pinta-alaksi tulee 300 000 hehtaaria. Ennallistamissuunnitelmassa vuoden 1995 pinta-alaksi ilmoitetaan kuitenkin vain 1,47 miljoonaa hehtaaria, jolloin palautettava pinta-ala jää 70 000 hehtaariin. Suunnitelmassa ei tuoda esiin, mihin tämä asiantuntija-arvioita selkeästi pienempi pinta-ala perustuu.
”Kansallisen ennallistamissuunnitelman valmistelun yhteydessä julkisuuteen tuli maa- ja metsätalousministeriön ehdotus boreaalisen luonnonmetsän kansallisen määritelmän muuttamisesta tavalla, joka olisi vähentänyt ennallistamisasetuksen soveltamisalaan kuuluvaa pinta-alaa. Perusteena esitettiin huoli siitä, että nykyinen määritelmä rajoittaa metsätalouden harjoittamista ja voi johtaa talouskäytössä olevien metsien päätymiseen suojelun piiriin. Oikeudellisen selvityksen mukaan kansallisen tulkintavallan lähtökohtana on kuitenkin oltava tieteellinen ja ennen kaikkea ekologinen peruste. Taloudellisia näkökohtia voidaan ottaa huomioon vain sellaisten vaihtoehtoisten tulkintojen välillä, jotka ovat ekologisesti perusteltavissa”, sanoo Kotiaho.
Ennallistamissuunnitelma tarvitsee asetuksen mukaiset toimet ja avoimen prosessin
EU-komissiolla on puoli vuotta aikaa arvioida jäsenmaiden suunnitelmaluonnoksia. Suomen seuraava hallitus laatii lopullisen suunnitelman komission palautteen perusteella. Jotta ennallistamissuunnitelman avulla voitaisiin päästä tavoitteisiin luonnon tilan parantamiseksi, tulee suunnitelman perustua tutkittuun tietoon ja avoimeen, osallistavaan prosessiin.
”Suomen Luontopaneelin lakisääteinen velvollisuus on tukea luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa. Laaja-alaista asiantuntijuutta ja tietotukea kannattaa hyödyntää ennallistamissuunnitelman viimeistelyssä”, sanoo Kotiaho.
Luontopaneeli julkaisee vuoden 2027 alussa selvityksen, jossa tarkastellaan luonnon suojelun ja ennallistamisen taloudellisia hyötyjä ja toimimattomuuden kustannuksia. Työ tulee sisältämään kansallisen ennallistamissuunnitelman mukaisten toimien kustannus-hyötyarvioita sekä arviota siitä, millaisia kustannuksia tulevaisuudessa koituu, mikäli ennallistamista ja suojelua ei toteuteta.
”Hyvinvointimme, taloutemme ja yhteiskuntamme kriisinkestävyys nojaa luonnon monimuotoisuuteen ja toimiviin ekosysteemeihin. Luontotoimien välittömien kustannusten rinnalla tulisi arvioida luonnon tilan parantamisesta saatavia hyötyjä sekä luonnon köyhtymisen pitkän aikavälin haittoja ja riskejä”, Kotiaho sanoo.